Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

Tekoäly-kirjailijan ikuisuusprojekti

Tammikuussa 2016 ilmestynyt kunnianhimoinen ja palkittu Ice-Bound on tietokoneohjelman ja paperikirjan yhdistävä teos. Kerronta perustuu tekstipalasten temaattiseen yhdistelyyn. Teos on monitasoinen sekä kerronnallisesti, toiminnallisesti että tarinallisesti. Metatarinassa tulevaisuuden kustantamo on luonut kuolleista kirjailijoista tekoälyjä, joiden kanssa lukijat voivat olla vuorovaikutuksessa. Ice-Boundissa lukija auttaa eläessään tuskin tunnettua, mutta kuolemansa jälkeen kuuluisuuteen noussutta kirjailijaa saattamaan kesken jääneen teoksensa loppuun.

Ice-Boundin jo ennestään ansioituneet tekijät Aaron Reed ja Jacob Garbe ovat luoneet kenties monimutkaisimman tähän asti ilmestyneen interaktiivisen fiktion. Kyse ei ole pelistä, vaan nimenomaan kirjallisesta teoksesta. Ice-Bound on kaunokirjallisen teoksen lisäksi tutkimusta; Reed ja Garbe toimivat Kalifornian yliopistossa. Kirjoittamisen ohessa he tekivät myös työkaluja kirjoittamisen avuksi. Ice-Bound on tehty vapaa-ajalla, mutta myös apurahan turvin, lisäksi paperikirjan painattamiseen on kerätty Kickstarter-rahoitusta.

Ice-Bound

Suunnannäyttäjä

Onko Ice-Bound suunnannäyttäjä tulevaisuuden kirjallisuuteen? Ainakin se antaa pohdittavaa. Proseduraalisen kerronnan kokeiluja on tehty aiemminkin esimerkiksi elektronisessa runoudessa ja peleissä. Proseduraalisella tässä tarkoitan tekstiä, joka tuotetaan ohjelmallisesti tiettyjen täyttyvien tai täyttymättä jäävien ehtojen mukaan tai satunnaisesti. Toisin sanoen teosta ei ole kirjoitettu käsin valmiiksi, vaan se kootaan lukijan eteen dynaamisesti.

Ice-Bound on myös kombinatorinen: lukija yhdistelee siinä elementtejä suuremmaksi kokonaisuudeksi. Yhdistelyyn perustuva interaktiivisen kirjallisuuden muoto ei ole tähän asti ollut erityisen suosittua, vain muutamia tekniikkaa käyttäviä teoksia on ilmestynyt.

18 Cadence: homescreen

KUVA: Reedin aiempi teos 18 Cadence perustuu yhdistelyyn.

Reedin aiemmasta tuotannosta löytyy Ice-Boundia muistuttava teos 18 Cadence, jossa lukija sommittelee visuaalisesti tekstipalasia haluamansa laiseksi tarinaksi. Toinen tunnettu yhdistelyä käyttävä teos on Emily Shortin ja Liza Dalyn First Draft of the Revolution. Siinä lukija muokkaa kirjeitä ja yhdistelyä käytetään yksinkertaisemmalla tavalla valintatilanteiden kaltaisesti. Mainittuja teoksia voisi kutsua myös muovailtaviksi, mutta on vaikea vetää rajaa, milloin mikä tahansa lukijalle vaikutusvaltaa antava teos ei olisi sitä, plastisuuden aste vain vaihtelee.

Kesken jäänyt kirja

Ice-Bound: warning

KUVA: Kustantamo vakuuttaa, ettei simulacrum, kirjailijasta tehty digitaalinen malli, ole tietoinen olento.

Ice-Bound on tarina tarinan sisällä tai oikeastaan monta tarinaa, jotka sisältävät toisensa. Alussa lukija laitetaan lukijaksi teoksen sisään. Hänelle osoitetaan tekoälyistunto kuolleen kirjailijan Kristopher Holmquistin kanssa. Ideana on auttaa epäröivää ja kirjansa kanssa suorastaan jumiin jäänyttä kirjailijaa tekemään päätökset avoimeksi jääneiden lukujen osalta. Varmuutta ei ole siitäkään, kuinka koko kirjan pitäisi päättyä. Kirjan pääidea ja kunkin luvun asetelma pääpiirteissään ovat valmiit, mutta luvut ovat täynnä lukemattomia eri mahdollisuuksia. Ja ne todella ovat sitä konkreettisesti: yhdellä luvulla voi olla 50 000 erilaista kokoonpanoa ja jopa enemmän.

Ice-Bound: found

KUVA: Kesken jääneen kirjan alkusanoissa tutkijakaksikko vuodelta 2032 löytää hautautuneen arktisen aseman.

Kesken jäänyt kirja sijoittuu arktiselle tutkimusasemalle, jonne vuosien saatossa on saapunut useita retkikuntia. Kaikille on tapahtunut jotain selittämätöntä. Jokainen luku sisältää yhden retkikunnan, ja jokainen luku ajoittuu historiallisesti eri aikaan, tulevaisuudesta aina 1700-luvulle asti. Ajan myötä aseman kerrokset ovat yksi kerrallaan vajonneet tai peittyneet lumeen ja jäähän. Jokaisella retkikunnalla on täten oma kerroksensa. Asema antaa samalla teokselle rakenteen kartan muodossa.

Lukija kirjan kanssaluojana

Symbolit, tapahtumat ja loput

Ice-Boundin metatarina on siis se, että lukija toimii kirjailijan avustajana tai ohjaajana. Kirjan luvut on muutettu arktisen aseman pohjapiirrosta mukaileviksi, kartan kaltaisiksi kuviksi. Kussakin kuvassa on niin sanottuja kuumia pisteitä, jotka edustavat jotain asemalta löytyvää esinettä. Esineet ovat samalla symboleita. Ne symboloivat jotain tietoa tai seikkaa, joka on oleellinen luvussa esiintyvien henkilöiden kannalta.

Ice-Bound: map

KUVA: Teoksen rakennusnäkymä. Kuvan alaosassa oikealla on luvun kartta, jonka huoneissa oleviin "pistorasioihin" raahataan valoja symbolien aktivoimiseksi. Sen yläpuolella näkyvät tekoälyn kommentit, ja vasemmalla suorakaiteen muotoisissa laatikoissa ovat aktivoidut symbolit, tapahtumat ja loput. Laatikoiden kääntöpuolelta löytyvät niiden selitykset.

Lukijan käytettävissä on eräänlaisia valoja, joita hän voi asettaa kartalle haluamiinsa pisteisiin. Valoja on lukukohtaisesti vaihteleva määrä. Asettamalla valoja lukija aktivoi symboleita, joiden edustamat asiat hän haluaa mukaan tarinaan. Tietyt symbolien yhdistelmät laukaisevat tiettyjä tapahtumia, jotka vievät tarinaa eteenpäin. Tapahtumat puolestaan johtavat erilaisiin loppuihin. Kulloinkin valittujen symbolien tuloksena luvulle voi syntyä useita yhtä aikaa mahdollisia loppuja.

Symboleista, tapahtumista ja lopuista syntyy proosallinen tarina, jota lukija voi tarkastella omassa näkymässään. Teksti muodostuu noin yhden kappaleen pituisista katkelmista. Lukija voi vielä tässäkin vaiheessa vaikuttaa lopputulokseen tekemällä sanavalintoja. Näiden valintojen merkitys on kuitenkin rajallinen, ne eivät muuta varsinaista tarinan kulkua. Proosanäkymän lopussa tehdään myös valinta, kuinka luvun tulisi päättyä, jos vaihtoehtoja on useita. Kun lukija on hyväksynyt lopputuloksen, on kirjailija vielä vakuutettava siitä. Tämä tapahtuu paperikirjan avulla.

Ice-Bound: prose

KUVA: Teoksen proosanäkymä. Teksti koostuu katkelmista, joihin tekoälyllä on huomautettavaa. Vihreällä kirjasimella näkyvä teksti vaihtuu reaaliaikaisesti ja lukijan tulee valita jokin vaihtoehdoista, ns. jäädyttää se.

Paperikirja ja teemat

Ice-Bound: compendium

KUVA: Teoskokonaisuuteen kuuluva paperikirja, Ice-Bound Compendium, on sisällöltään leikekirjamainen.

Lukija on tehnyt – reaalimaailmassa todennäköisesti tietämättään – jotain kiellettyä: hän on hankkinut käsiinsä paperikirjan, jota ei saisi näyttää tekoälylle. Käytännössä lukijalla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa: edetäkseen kirjan työstämisessä on tekoäly vakuutettava tiettyjen teemojen valitsemisesta näyttämällä tälle sivuja paperikirjasta. Paperikirja sisältää edesmenneen ruumiillisen kirjailijan muistiinpanoja ja erilaisia leikkeitä ja otteita, jotka ovat relevantteja joko kirjailijan elämän tai käsittelyssä olevan keskeneräisen kirjan kannalta.

Käytännössä kirjan sivuja näytetään tietokoneen kameralle. Ohjelma tunnistaa sivujen sisältämät teemat, ja samalla sivuilta paljastuu salaisia viestejä. Paperikirja edustaa lisättyä todellisuutta. Ensisijaisesti kameran käyttö ja teoksen toiminnallisuus on suunniteltu tablettitietokone mielessä, mutta itse käytin työpöytäkonetta enkä kokenut ongelmia. Ehkä kameraefekti ei vain ollut yhtä cool.

Ice-Bound: camera

KUVA: Tekoäly lukee kirjaa tietokoneen kameran kautta.

Vahvistetun teeman lisäksi tekoäly poimii näytetyltä kirjan sivulta muitakin teemoja, ja lukija saa valita niistä jonkin pohjaksi seuraavaan lukuun. Tekoäly valikoi osan seuraavan luvun symboleista sen mukaisesti.

Kuten varoitus paperikirjan osalta kuului, sen näyttämisellä tekoälylle on vakavia seurauksia. Lukijan tehtävä ei loppujen lopuksi olekaan kesken jääneen kirjan loppuun saattaminen – se saattaa jopa olla mahdotonta. Kuolleen kirjailijan ja tekoälyn mysteeri on kirjaa tärkeämpi.

Lukukokemus

Omalla lukukokemuksellani on itse asiassa jo aika pitkä historia. Tilasin teokseen liittyvän paperikirjan melko lailla heti, kun se ilmestyi, ja ohjelman latasin jo aiemmin. Kuitenkin luin teoksen loppuun ensimmäistä kertaa vasta muutama päivä sitten. Yhden kokonaisen lukukerran pituudeksi mittasin noin kolme tuntia, mutta teoksen parissa voi toki viettää kauemminkin, jos kokeilee ahkerasti erilaisia mahdollisuuksia.

Minulla oli Ice-Boundin suhteen aika kovat odotukset. Idea kuulosti jännältä ja tekijät tiedän innovatiivisiksi. Nyt täytyy kuitenkin myöntää, etten nauttinut kokemuksesta. Minä jopa turhauduin runsaasta vuorovaikutteisuudesta.

Häiriötekijät

Sekä lukijalle näkyvässä teoksessa että taustalla toimivassa teoksessa on paljon tekeillä. Ice-Boundin lukunäkymissä on useita häiriötekijöitä, sinänsä kyllä teoksen osia, ja tunsin olevani lukijana ylikuormittunut. Myös paperikirja on kollaasimaisuudessaan kaoottinen, ja alussa minulla oli vaikeuksia löytää eri teemojen mukaisia sivuja.

Rakennusnäkymässä, jossa valitaan symbolit, tekoäly jaarittelee omiaan ja sen lisäksi ehdottaa keskustelua kahden ylimääräisen elementin kautta. Miksei yksi äänikanava tekoälylle riitä? Entä miksi symbolien merkitys kätketään korttien kääntöpuolelle? Ja miksi lukijan pitäisi tietää ohjelman käyttämät avainsanat tapahtumien ja loppujen takana, varsinkin kun ne ovat silkkaa jargonia: "Because uncanny, nobody is guilty, and not consequences"?

Ice-Bound: editor

KUVA: Proosanäkymässä häiriinnyin tavattomasti itsekseen vaihtuvista tekstipätkistä, joita pitää jäädyttää.

Keskityin siinä määrin rakennusnäkymään tai tulin jo siinä määrin ylikuormitetuksi sillä, että erillinen proosanäkymä joutui toissijaiseksi enkä olisi välittänyt syventyä siihen. Lisäksi tekoäly tuikkii myös proosanäkymässä mukaan omia lisähuomautuksiaan (footnotes ja editointimerkinnät).

Luonnosmaisuus

Kenties pahinta, koin, ettei katkelmista muodostunut tarina edennyt sulavasti. Ristiriitoja en huomannut, mutta aukkoja oli. Tekijät ovat aukoista tietoisia, mutta he itse ovat ajatelleet ne parhain päin. Koska proosallinen tarina ei tuntunut minusta yhtenäiseltä, tuntuivat lukujen loputkin tulevan kuin tyhjästä. Pidin proosaa hyvin luonnosmaisena.

Mutta ehkä kaiken keskeneräisyys onkin juuri ideana? En luota ollenkaan, että arktiselle asemalle kätkeytyy mitään suurta salaisuutta, jonka voisi löytää. Ehkä Carina Station on kuolleen kirjailijan hiekkalinna. Mutta miksi moinen fiasko olisi suosittua kirjallisuutta tulevaisuudessa, kun itse tekoälykin on buginen?

Lopuksi

Jostain syystä minulla tulee Ice-Boundista mieleen kehäpäätelmä ja overkill. Kertonee tuskastuttavasta lukukokemuksesta, mutta Ice-Bound on kiistämättä mielenkiintoinen tapaus. Se on tullut syystäkin huomioiduksi. Kaikkine multimedioineen (Ice-Boundissa on varta vasten tehty taustamusiikki) ja animaatioineen se on kaupallista tasoa ja antanee tekijöilleen uskottavuutta myös pelipiireissä.

Ice-Bound antaa varmasti myös paljon pohdittavaa opiskelijoille ja seminaareihin. Meille muille, tavallisille lukijoille ja kirjoittajille, oleellisen voi tiivistää kahteen kysymykseen: Haluammeko, että lukijalla on äärettömän paljon valtaa teokseen? Haluammeko, että tekoäly luo meille kirjallisuutta? Itse Ice-Boundinkin takana voi nähdä Reedin ja Garben ohjelmoiman tekoälyn. Se ei ole tulevaisuutta, se toteutuu jo nyt.

Ice-Bound: diagnostics

KUVA: Tarinan huipennuksena hakkeroidaan vetämällä yhteyksiä teemojen ja selvinneiden faktojen välillä.

Ice-Boundin sivustolla on neljä blogikirjoitusta, jotka selittävät teoksen taustaa ja toimintaa. Kirjoitukset paljastavat, miten teos on suunniteltu ja kuinka se toimii. Itse koen vaikeaksi ymmärtää, mikä kaikkien lukujen kesken kierrätetyn, globaalin sisällön osuus on ja kuinka se voi sopia joustavasti eri kohtiin.

Ice-Boundin alkukimmokkeeksi kerrotaan haarautuvien tarinoiden (kuten valitse-oma-seikkailujesi) rajoittuneisuus ja työläys. Todellakin Reed ja Garbe ovat pyrkineet vähentämään omaa työtaakkaansa samalla, kun vaihtoehtoisten tarinoiden määrä kertautuu hurjasti. Nokkelaa mutta riskialtista. Tekijät vertaavat tekstikatkelmapalasia palapelin palasiin. Kun niiden reunat niin sanotusti hiotaan, yksi pala sopii yhteen monen palan kanssa. Tämä on ainakin ollut tavoitteena.

Saatavuus

Ice-Bound Concordance on ladattavissa verkosta ilmaiseksi iPadille ja Windowsille. Kaksi ensimmäistä lukua ovat luettavissa ilman paperikirjaa. Paperikirjaa on saatavilla rajoitetusti, linkit saatavuuteen löytyvät Ice-Boundin sivustolta. Tein taannoin omaan paikalliseen kirjastooni hankintapyynnön ja nyt Ice-Bound Compendiumia saa myös kaukolainana ympäri Suomen.

Linkkipankissa: Ice-Bound (Aaron A Reed ja Jacob Garbe)