Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta.

Haetko interaktiivista luettavaa? Selaa linkkipankin valikoimaa
    Tilaa lokiotsikot RSS-syötteenä, sähköpostiisi tai Twitteriin

.: Lokikirja :.

Spring Thing 2020 -satoa: Jelly

Chandler Grooverin ja Tom Lenton yhteistyönä syntynyt Jelly asettaa lukijan epätavalliseen rooliin: itsestään tietoiseksi hyytelökarkiksi. Se on navigaatioon perustuva tehtäväkeskeinen hypertekstiteos, jolle rakenteen antaa kahdeksan vierailtavaa paikkaa sisältävä kartta. Paikoissa voi vierailla haluamassaan järjestyksessä, mutta varsinainen tarina paljastuu vain löytämällä kätkettyjä reittiohjeita ja noudattamalla niitä. Myös tavaraluettelon käyttö on keskeisessä osassa. Hyytelöksi samastuminen on lukijalta ehkä liikaa vaadittu, mutta toimitin ällöfantastiseen tarinamaailmaan sijoitettuja kummallisia tehtäviä ihmeen keskittyneenä ja määrätietoisesti.

Jelly

Tuotteliaan ja IFCompissa menestyneen Chandler Grooverin tavaramerkkinä ovat monin tavoin vinksahtaneet fantasiamaailmat ja epätavalliset henkilöhahmot. En tiedä, mikä Tom Lenton rooli tekijänä Jellyssä on, mutta teoksen tyyli on ilmeistä Grooveria. Voisin veikata, että Lento on ollut mukana ideoimassa rakennetta ja tehnyt lisäkoodia. Grooverin kotisivuilta löytyy luettelo hänen tuotannostaan, Tom Lentosta en löytänyt lisätietoa.

Jellyn alussa lukija saa epämääräiseksi tehtäväkseen eväsretken ja eteensä kartan. Kartalla olevat maamerkit ovat vierailtavia kohteita. Jelly ei kuitenkaan ole pelkkää hupiretkeä eriskummallisessa maailmassa, vaan pian selviää, että siihen on kätkeytynyt jotain salaista tietoa, tietoa reiteistä, joita noudattamalla paljastuu lisää.

Jelly: map

KUVA: ASCII-tekstimuotoinen kartta on ihan oivaltava pelkkää tekstiä sisältävässä teoksessa. Vierailtavat kohteet erottuvat punaisella tekstillä tarpeeksi hyvin. Oma kuljettu reitti piirtyy palloina kartalle (ei näy tässä).

Ekskursion pituutta rajoittaa se, että viiden paikan jälkeen oma hyytelöhahmo sulaa ja palaa alkutekijöihin. Paluu ei silti nollaa tilannetta täysin. Kerätty tavaraluettelo kyllä tyhjentyy, mutta tarinamaailmassa tapahtuneet muutokset säilyvät ja ennen kaikkea tieto säilyy lukijalla. Itse koin tarpeelliseksi pitää erillisiä muistiinpanoja. Jos eteneminen jumittaa, Jellyyn on saatavilla läpilukuohjeet. Tehtäväkeskeisenä Jelly on pelillinen, mutta koin sen silti nimenomaan tarinaksi, joka lukijan pitää paljastaa.

Varoituksen sana siitä, että lukutilannetta ei voi tallentaa eikä se tallennu automaattisesti. Jelly pitäisi siis tavallaan lukea yhdeltä istumalta. Oma läpilukukertani kesti reilun tunnin.

Jelly: Jelly Pits

KUVA: Oma hyytelöhahmo sulaa aina viiden paikkavierailun jälkeen mutta sikiää uudelleen alueella, jonka hedelmävarannot pulppuavat tulikuumina maaperästä. Kaikki paikkakuvaukset ovat lyhyitä, mutta kuvastoltaan ylitsepursuavia.

Jellyn alaotsikko "a love story" aiheutti minussa hämmennystä, koska rakkaustarinasta ei ollut tietoakaan pitkään, pitkään aikaan. Tavallaan Jellyn tarina avautuukin lopusta käsin. Siihen asti lukemista kantaa nimenomaan seikkailu, paikkojen tutkiminen ja reittiohjeiden löytäminen. Rakkaustarina Jelly on kahdessakin merkityksessä, ja lopussa myös isojen alkukirjainten puuttuminen saa selityksensä. Jelly toi minulla vahvasti mieleen Grooverin aiemman parseriteoksen Eat Me, jossa syödään itseä vapaaksi vankeudesta. Olen esitellyt sen aiemmin lokikirjassa. Molemmat voivat irrottaa lukijasta aivan erityisen, itsetyytyväisen naurun, joka nousee ylenpalttisesta herkuttelusta.

Jelly: temple

KUVA: Jellyssä tavaroilla vastataan henkilöiden tai paikkojen esittämiin tarpeisiin. Se vaatii jonkin verran vekslaamista ja miettimistä.

Saatavuus

Jelly on luettavissa ilmaiseksi online suoraan selaimessa tai sen voi ladata omalle koneelle luettavaksi offline.