IFComp 2020 -satoa: The Copyright of Silence – viekkaana vieraana säveltäjä John Cagen luona
Strategisen seikkailupelin kaltaisessa hypertekstiteoksessa The Copyright of Silence pääsee keskustelemaan hiljaisuudesta ja kuuntelemisesta säveltäjä-ajattelija John Cagen kanssa. John Cage on 1900-luvun merkittävimpiä amerikkalaisia säveltäjiä, jonka kokeelliset teokset herättävät yhä huomiota. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat 639 vuotta kestävä urkuteos ORGAN²/ASLSP ja 4′33″, jossa pianisti ei soita nuottiakaan, vaan tarkoitus on kuunnella ympäristöä. The Copyright of Silence ottaa ideansa juuri jälkimmäisestä. Lukijan tehtäväksi annetaan nimittäin pysyä hiljaa, eikä se toden totta ole helppoa. Teos ei olekaan varsinainen keskustelusimulaattori tai sisällä sellaista, vaan se perustuu suunnitelmalliselle toiminnalle, joka sijoittuu Cagen kuvitteelliseen huoneistoon.
Poimin Ola Hanssonin The Copyright of Silence luettavaksi juuri kiinnostuksesta John Cagea kohtaan. Hänen zen-vaikutteinen ajattelutapansa yhdistyneenä radikaaliin uudistusmieleen on puhutellut minua. Teoksessa siteerataan häntä, mutta asetelma on muuten fiktiivinen. Teos esitellään satiiriksi inspiraatiosta ja taiteellisesta motivaatiosta. En kuitenkaan tunnistanut satiiriluonnetta tai en ainakaan huvittunut siitä. Lukijan ohjaama hahmo on kovaonninen kirjailija, joka projisoi omaa epäonnistumistaan menestyksekkääseen Cageen. Tämä tarjosi loukkaavia repliikkivaihtoehtoja, joita pidin yksinomaan typerinä.
Teos esitetään osittain visuaalisesti – tekstisisällöt on sijoitettu huoneiston pohjapiirroksen sisään – mutta varsinaisena multimediateoksena sitä on on vaikea pitää, sillä ääniulottuvuuskin on vain näennäinen: oli ääniasetus sitten päällä tai pois päältä, mitään ei kuulu. Muutamalle ääniefektille olisin kyllä nähnyt tilausta, vaikka varsinaista ääninäyttelyä tai musiikkia en kaivannut. Huoneistossa voi liikkua vapaasti huoneesta toiseen. Huoneet sisältävät muutamia tutkittavia ja käytettäviä huonekaluja ja esineitä, ja huoneistossa asuu myös koira ja papukaija. Nämä kaikki voivat sisältää itsessään pulmatehtäviä.
The Copyright of Silence on vuoroperustainen siinä mielessä, että oma toiminta (linkin valitseminen) liikauttaa teoksen sisäistä kelloa eteenpäin. Se laukaisee samalla dynaamisia tapahtumia kuten lemmikkien ja John Cagen liikkumisen tai ovikellon soimisen. Hiljaisuuden tavoitteluun on myös rajallisesti aikaa, sillä kun Cagen työhuoneessa oleva käkikello kiekaisee seitsemän, säveltäjä ajaa vieraan tiehensä.
The Copyright of Silence vaatii useita lukukertoja avautuakseen, mutta useatkaan lukukerrat eivät välttämättä johda onnistumiseen hiljaa pysyttelemisessä. Reilun tunnin aikana paljastin vain kaksi viidestä erilaisesta lopusta, ja pisimmällään olin vaivaiset 1.45 minuuttia hiljaa. En jaksanut paneutua lemmikkien liikeratoihin ja uteliaisuuteni riitti luultavasti paljastamaan vain pienen osan sisällöstä. Minä yksinkertaisesti turhauduin.
The Copyright of Silence voi kuitenkin ilahduttaa pulmapelien ystävää. Siinä on ihan omintakeinen hiljaisuuden ympärille kietoutuva mekaniikka ja monenlaista nokkelaa löydettävää. Lukijana sukseni vain menivät ristiin heti kättelyssä. Pikareitti teoksen ymmärtämiseen ovat läpiluku/peluuohjeet.
