Kirjallinen suunnistaja

kirjan rajat ylittävää kirjallisuutta

Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta. Tilaa lokiotsikot tuoreeltaan:

IFComp 2016 -satoa: Manlandia

Kilpailutarjontaa selatessani leimasin yhden teoksen provokaatioksi enkä sen vuoksi halunnut katsoa sitä tarkemmin. Esittelytekstin mukaan Manlandiassa on kyse eristyksissä elävästä utopistisesta yhteisöstä, jonka jäsenet ovat kaikki miehiä. Ilman naisia kaikki ongelmat, mukaan lukien sota ja valtataistelu, ovat poissa. Vaikea uskoa? Jopa naurettavaa? Aivan kuin miehen tilalla pitäisi käyttää sanaa nainen, vai mitä? Lopulta päätin, että vilkaisen, mistä oikein on kyse.

Manlandia

Spoilerivaroitus nyt heti alkuun. Tulen kertomaan sellaista, mikä paljastetaan vasta ihan teoksen lopussa. Foorumeilla ja arvosteluissa Manlandiaa on nimitetty suorastaan trolliksi kilpailuteosten joukossa. Ehkä se onkin, tarkoituksellinen provokaatioyritys, tai sitten ei. Joka tapauksessa se herättää kysymyksiä. Samalla teos tuo ilmi jotain kilpailulle ja interaktiiviselle kirjallisuudelle oleellista sen puuttuessa.

Pastissi vai kopio?

Aloittaessani lukemisen olin tietämätön taustoista. Minulla oli vain omat epäilykseni ja ennakkoluuloni. Aloin ensinnäkin ihmetellä kerronnan tyyliä. Se oli niin autenttisen tuntuista, aivan kuin suoraan jostain 1800-luvun tai 1900-luvun alun seikkailukirjallisuudesta, jossa antropologisesti suuntautuneet tutkimusmatkailijat löytävät viidakosta ennestään tuntemattoman tai pelkäksi myytiksi tai huhuksi luullun heimon. Ensin ajattelin, että tämä nykykirjoittaja on todellinen tyylitaituri. Tarinan edetessä taituruus alkoi tuntua jo uskomattomalta ja epäilin tekstiä kopioiduksi. Enkä ollut väärässä.

Manlandia: start

Syöjättäriä? Ei kun... raiskaajatappajia?

Manlandia on kopio alkujaan 1915 ilmestyneestä tarinasta Herland. Kuten nimikin kertoo, siinä yhteisö on naisten. Manlandian tekijä Rob Chateau on jotakuinkin vain kääntänyt tarinan sukupuolet toisinpäin: Herlandissa mieskolmikko tutustuu naisten valtakuntaan, Manlandiassa naiskolmikko miesten valtakuntaan. Tuskin mitään muuta on muutettu, Manlandia on vain lyhennelmä alkuperäisestä.

Provokatiivista ja stereotypisoivaa utopiaa?

Alkuperäinen Herland on amerikkalaisen feministin Charlotte Perkins Gilmanin kirjoittama. Alun perin se ilmestyi sarjana Gilmanin toimittamassa lehdessä, myöhemmin kirjana vasta 1970-luvulla. Gilmanin tarinaa voi varmasti ymmärtää hänen omasta elämästään ja silloisesta yhteiskunnasta käsin. Jos joku mies provosoituu tänä päivänä Gilmanin utopiasta, osoittaa se ymmärtämättömyyttä tai puutetta historiatiedoissa. Teos on ilmestynyt suomeksi 2009.

Herland

Kuka provosoituu Manlandiasta? Ajattelin, että se on suunnattu interaktiivisen fiktion piirissä toimivia feministejä kohti. Nyt taustat tuntien ajattelen, että se on ensinnäkin tunnistushaaste, minkä feministisen teoksen pastissista on kyse. Siksi paljastus tehdään vasta sen lopussa. Toisaalta Manlandia ehkä pyrkii käänteisellä tavalla osoittamaan, miltä tuntuu, kun miestä stereotypisoidaan, etenkin asenteestaan naisiin. Kyse ei siis ole niinkään utopistisen kaupungin asukkaista, vaan tutkimusmatkailijakolmikosta.

En usko, että alkuperäinen Herland, niin utopistinen kuin se onkin, osoittaa miesvihamielisyyttä. Oikeasti siinä on kaunis heteroloppu avioitumisesta miehen ja naisen välillä, mitä voi pitää sovitteluna – ei ongelmattomin tuloksin, mutta kuitenkin. Manlandiasta en kuitenkaan tiedä, pyrkiikö se sovittelemaan yhtään mitään.

Pitäisikö kilpailun sääntöjä muuttaa?

Vähintään outo muiden kilpailuteosten joukossa Manlandia on myös siksi, ettei se ole oikeasti vuorovaikutteinen. Panin merkille jo pian lukemisen aloitettuani, että haarautumista on vähän eikä se vaikuta todelliselta. Ajattelin, eikö tarina olisi paras ihan perinteisessä lineaarisessa muodossa. Manlandia on kuitenkin tehty Twinellä ja siinä käytetään linkkejä tarinan edistämiseen.

Manlandia: town

Naisten – ööh – siis miesten kaupungissa on siistiä ja kaunista ja tietoa arvostetaan. Tässä katkelmassa on kaksi linkkiä, jotka eivät kuitenkaan tunnu vaihtoehtoisilta tai toisensa poissulkevilta.

Manlandia suorastaan kysyy, pitäisikö ehtoja kilpailuun osallistumiselle tiukentaa. IFCompissa tunnutaan edellyttävän paitsi ainutlaatuista sisältöä, myös vuorovaikutteisuutta, jolla on vähintäänkin lukukokemuksen kannalta jotain todellista merkitystä. Varsinkaan jälkimmäistä, siis aivan olennaisinta seikkaa koko kilpailun kannalta, ei kuitenkaan mainita säännöissä.

Manlandia rikkoo molempia odotuksia. Mielestäni sen voi kuitenkin tulkita pastissiksi, ja alkuperäisen lähteen kertominen vasta teoksen lopussa palvelee tätä tarkoitusta. Teknisesti on myös vaikea osoittaa, ettei linkkien käyttö edustaisi vuorovaikutteisuutta. Toisaalta vaatiihan kirjan sivunkin kääntäminen lukijan toimintaa. Miten aito vuorovaikutteisuus oikein pitäisi määritellä?

IFComp on luottavainen osallistuvien kirjoittajien ja teosten suhteen. Niitä ei valikoida, vaan kaikki ilmoittautuneet otetaan mukaan. Tänä vuonna osallistuvia teoksia on ennätysmäärä 58. Määrän kasvaessa myös äänestystapaa pitäisi ehkä miettiä uudelleen. Onko ylipäänsä ok, että voi äänestää, vaikka ei ole tutustunut kaikkiin ehdolla oleviin? Ulkoisesti esittelyllään tai kansikuvallaan erottuvat teokset saavat nykymallissa etulyöntiaseman, ja jokin vaatimattoman oloinen mutta oikeasti ansiokas teos voi jäädä huomiotta. Vähän tällaista villiä demokratiaa, kun kaikki yhdessä ovat ylimpiä tuomareitakin, eikä niin sanotulle yleisön suosikille ole varattu omaa kategoriaansa.

Saatavuus

Kuten kaikki IFCompin kilpailuteokset Manlandia on saatavilla ilmaiseksi. Se avautuu selaimessa. IFCompin sivulla on linkki verkossa olevaan teokseen tai sen voi ladata omalle koneelle.

P.S. On mielenkiintoista, että kopioidusta ja vuorovaikutteisesti olemattomasta teoksesta irtoaa pisin arvio, jonka olen kilpailuteoksista tähän asti lokikirjassa julkaissut. Samalla se on aika varma pistejumbo äänestyksessä.