IFComp 2020 -satoa: Omat pisteet
Tänä vuonna luin 104:stä kilpailuteoksesta 16. Se on tietysti vain pieni otanta ja valitsin teokset omien kriteerieni mukaan. En siis pysty sanomaan mitään yleistävää kilpailuteoksista. Teoksen kansikuva ja "takakansiteksti" vaikuttivat kiinnostukseni heräämiseen, mutta myös vuorovaikutuksen tapa tai alusta, jolle teos on tehty. Yritin valita monipuolisesti. En pyrkinyt löytämään kilpailun spekulatiivista voittajaa, enkä usko, että tulin tulevaa voittajaa lukeneeksikaan. Kilpailun tulokset julkistetaan lauantaina 5.12.2020 klo 22.30 Suomen aikaa. Kerron tässä blogipostauksessa antamani pisteet tiivistetyin perusteluin. Ne vastaavat palautteita, jotka kirjoitin englanniksi tekijöille.
Lukemistani 16:sta teoksesta 6 on tehty Twinellä, 3 Informilla, 2 Inkillä, 2 Unityllä ja 1 TAD:silla, ja 2 oli käsin koodattua HTML:ää. Vuorovaikutuksen tapoja olivat valinnat, yhdistely, navigaatio ja pulmapelimäisyys, ja yleisemmällä tasolla parserin käyttö ja hyperteksti.
En onnistunut löytämään omaa suosikkia. Useampi teos sai kuitenkin minulta 7 pistettä, mikä ei ole ollenkaan huono. Käytettävissä oleva pisteskaala kilpailussa on 1–10. Jostain syystä lukemissani teoksissa painottui pelillisyys, ja olen harmistuneena seurannutkin, kuinka nimenomaan pelit menestyvät IFCompissa. Vuorovaikutteisuuden ja pelillisyyden välillä on hieno ero, ja minä haen vuorovaikutteista kirjallisuutta. Tänä vuonna yksikään lumistani teoksista ei täyttänyt tätä määritelmää puhtaasti.
Doppeljobs
7/10 pistettä
Kaksoisolentona toimiminen oli viihdyttävä lähtökohta, joka nostatti odotuksia. Tarinassa oli raikas, inhimillinen ja vapauttava näkökulma byrokratiaan, rikollisuuteen ja yläluokkaan. Teksti oli helppolukuista. Statistiikan kehittäminen tuntui jääneen puolitiehen, ja toivon, että sitä vielä kehitettäisiin, jotta tarina nousisi täyteen potentiaaliinsa. Eläinaiheisten ikonien tarkoitus herätti hämmennystä. Olivatko ne pelkkiä koristeita? Luulin alussa, että ne liittyisivät jotenkin statistiikkaan tai useisiin vaihtoehtoisiin juonipolkuihin. Kaiken kaikkiaan mukava lukukokemus!
The Copyright of Silence
5/10
Säveltäjä John Cagen mainitseminen herätti heti kiinnostukseni. Cagen fiktiivisen huoneiston tutkiminen oli mielenkiintoista – erityisesti piano oli mainio! Teoksen pelillis-strateginen puoli oli uniikki, mutta koin sen selvittämisen liian vaivalloiseksi ja luovutin. Hypertekstin sijoittaminen huoneiston graafisen pohjapiirroksen sisään oli hyvä idea ja sai teoksen erottumaan muiden joukosta. Teoksen nimi The Copyright of Silence (Hiljaisuuden tekijänoikeus) oli nokkela, mutta en kokenut, että teos olisi käsitellyt aihetta. Cagen sävellyksen 4′33″ käyttäminen teoksen kantavana ideana oli sekin nokkela ajatus, mutta minusta teoksella ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä kyseisen sävellyksen kanssa. Se ei selittänyt sitä mitenkään tai lisännyt ymmärrystä siitä. Keskustelu Cagen kanssa tuotti myös pettymyksen. Repliikit olivat niin karkeita. Teoksen satiirisuus ei avautunut minulle. Näin tilausta ääniefekteille, kuten aivastukselle.
Minor Arcana
4/10
Koin oudon dejavun, aivan kuin aiemmin olisi ilmestynyt teos, jossa oli sama idea korttipakasta kertojana, mutta en löytänyt jälkiä sellaisesta. Joka tapauksessa omintakeinen kertojanäkökulma herätti mielenkiintoni. Tarot-kortit edustavat kohtaloa ja kohtalo on otollinen aihe valintatilanteita ajatellen. Satunnaiset henkilöt ja tapahtumat hukkuivat historian hämäriin, enkä saanut niistä otetta. Tämä jätti tarinan pinnalliseksi, mutta siihen vaikutti myös tarinan lyhyys yleensä. Twineä käytettiin hyvin perustasolla. Ehkä Twinen käytössä ja tarinan ideassa olisi vielä keksittävää?
Saint Simon's Saw
3/10
Tarot-korttien ajattelu aivan uudesta näkökulmasta oli virkistävää. Se puhutteli minua taiteellisesti ja yhteiskunnallisesti, ja älyllisellä tavalla. Mutta kortit tuntuivat myös hyvin subjektiivisilta. Ehkä tekijä yksin voi ne ymmärtää. Käytettävyys oli huono. Kortit leijuivat holtittomasti ja niitä oli vaikea latoa. Heräsi ajatus, että kortit ovat parhaimmillaan konkreettisina kartonkimuodossa ja että digitaalisuus ei tee niille oikeutta. Teos sai myös kysymään, kuuluuko se interaktiivisen fiktion kirjoituskilpailuun.
What the Bus?
6/10
Pätevä navigaatioon perustuva Twine-teos. Julkinen liikenne sopii hyvin haarautuvaan tarinaan. Kaikki eri polut ja loput olivat viihdyttäviä ja yllättäviä. Taustavärin muuttaminen linjan mukaan oli hyvä ajatus. Tarina oli hyvin lyhyt, mutta toisaalta uudelleenluettavuus oli korkea. Kaikessa fantastisuudessaan teos ei puhutellut minua vakavassa mielessä ja pelkäänpä, että tulen muistamaan siitä vain anonyymin idean enkä tarinan sisältöä tai tyyliä.
Where the Wind Once Blew Free
7/10
Vau, tämä teos vaikutti minuun emotionaalisesti ja muillakin tavoilla eniten kaikista kilpailuteoksista, jotka luin. Mutta se oli myös kaikista hämmentävin. Musiikki, kuvitus ja video olivat kaikki onnistuneita, mutta en sano, etteikö niihin voisi sijoittaa vielä enemmän. Videon koin jopa shokeeraavaksi. Kahtia jaettu näyttö ei vakuuttanut minua, ja koin koko käyttöliittymän sekavaksi. Keskenään kilpailevia linkkejä oli aivan liian paljon, ja miksi ne kaikki välkkyivät, miksi ne kaikki kirkuivat huomiota itselleen? Erityisesti miksi jopa ei-aktiiviset pikkukuvat välkkyivät? Tekijän/tekijöiden pitäisi ajatella linkkien käyttöä ja vasemman- ja oikeanpuoleisen paneelin järjestämistä uudelleen. Valintatilanteet ja jatka lukemista -linkin voisi siirtää vasemmalle tarinatekstin jatkoksi ja jättää oikealle pelkästään päivittyviä statistiikkatietoja. Näin kokonaisnäkymä olisi selkeämpi ja lukijan huomio pysyisi tarinassa. En ole kyllä varma statistiikastakaan. Ei ole helppoa näyttää sen käyttöä tarinassa. Miksi seurattavat henkilöt jakoivat ominaisuutensa ja tavaraluettelonsa? Eikö kaikilla pitäisi olla omansa? Salaisuuksien (arcana) paljastuminen on OK ja suotuisaa tarinan kannalta. Roolipelimuodossa kohtasin toimimattoman linkin, joka esti minua etenemästä. Se pitäisi korjata. Lisäksi oli rikkinäisiä pikkukuvia. Teos todella irrotti minusta reaktion, sekä hyvässä että pahassa. Mutta sen pahan voi korjata. Tekijän/tekijöiden täytyy uudelleen ajatella, järjestää ja riisua. Toivon parasta, ja tulen seuraamaan kehitystä.
A Catalan Summer
6/10
Pidin paljon tarinan historiallisuudesta. Katalonia vuonna 1920 oli hyvä valinta, jopa ajankohtainen. Eri seurattavat henkilöt edustivat erilaisia näkökulmia ja ihmissuhteiden dynamiikka kantoi. Kelpo melodraama, jossa valinnat korostivat sisäisiä ja ulkoisia ristiriitoja hyvin. Oletan, että taustan väritys tuli Katalonian lipusta, eikä minulla ollut mitään punaista vastaan, mutta taustavärin muuttuminen henkilön myötä olisi tehnyt kertojan näkökulman vaihtumisesta selvempää. Aikamuodoissa ja pronominien käytössä oli ristiriitaisuuksia, ja yllätyin, kun minun piti tehdä valinta toisen henkilön puolesta kuin sen jota seurasin. Toivottavasti nämä korjataan! Navigaation käyttäminen (tekstiseikkailujen tyyliin) ei ehkä ole parasta tarinan kannalta. Ymmärrän halun rekonstruoida kartano, mutta muuttumattomat paikkakuvaukset olivat kuin kuori, joka peitti alleen varsinaisen tarinan, joka on sijoitettu ponnahdusikkunaan. Minusta ympäristöä kannattaisi vain kuvata proosallisesti ja unohtaa navigaatio. Se myös tekisi käyttöliittymästä selkeämmän ja tarinasta, tosiaankin, puhtaasti valintaperustaisen.
Stoned Ape Hypothesis
3/10
Terence McKennan ja hänen teoriansa tuominen valoon sai minut tutustumaan siihen. Trippi oli outo, mutta olen silti ihan kiitollinen. Tarinassa en kokenut oivallusten ja keksintöjen syntymistä varsinaisesti, koska siinä vain kopioitiin toisia. Kopioiminen teki sienten syömisestä turhaa. Minusta se oli outoa, enkä ymmärtänyt erakkoa ja torjuvaa yhteisöä.
Captain Greybeard's Plunder
5/10
Kirjallisuuslainausten käyttäminen oli kiva yhdistelyyn perustuva idea. Omalaatuinen kapteeni oli hurmaava. Aseista riisuva tarina. Hyvin lyhyt kylläkin, eikä uudelleenluettavuus ollut korkea. Olisi ollut kiva nähdä enemmän lainauksia useammista kirjoista. Ymmärrän erilaisten kirjasimien käytön lainauksissa, mutta minusta ne olivat vaikealukuisia ja vähän lannistavia. Teoksen idean käyttöä voisi laajentaa!
Shadow Operative
7/10
Mikä pehmotrilleri! Huumoria ja hauskoja pulmatehtäviä. Minusta linkkiperustainen käyttöliittymä toimi ihan hyvin parserin rinnalla. Taustamusiikki oli hyvä lisä. Kuvien käyttöä voisi lisätä: oikealla olevan kansikuvan tilalla voisi olla paikkakohtaisesti vaihtuva kuva. Asettelua voisi parantaa metatoimintojen kuten "credits", "help", "undo", "save", "restore" jne. siirtäminen oikealle, missä on paljon tyhjää tilaa. Silloin vasemmalle puolelle jäisivät vain käskyt, ja lista olisi lyhyempi ja selkeämpi. Minusta Shadow Operative oli enemmän peli kuin fiktiota. Tästä kilpailusta haen luettavaa, vuorovaikutteista kyllä, mutta ei niinkään pelattavaa.
Standing on the Shoulders of Giants
3/10
Isaac Newtonissa on paljon historiallista ja tieteellistä potentiaalia. Hän on myös hyvin kiinnostava ja ehkä ristiriitainen hahmo. Teoksen aihe on siis valittu hyvin. Koin kuitenkin, että sisältö jäi pinnalliseksi. En oppinut mitään Newtonista tai hänen teorioistaan. Entä miksi hän matkusti vuoteen 2020 eikä esimerkiksi vuoteen 1915? Miksi löydettiin vain hänen kirjansa itse Einsteinin sijaan? Heidän tapaamisensa olisi ollut jotain! En ymmärtänyt noitaa. Newton oli okkultisti, joten eikö olisi löytynyt jotain todellista henkilöä tai kuvitteellistakin, joka olisi käynyt paremmin järkeen? Tarina oli hyvin lineaarinen, eikä vuorovaikutusta ollut paljon kirjasto-pulman lisäksi. Teksti oli kuitenkin hyvin kirjoitettu, joten olisi mukavaa, jos ideaa Newtonista ja aikamatkustuksesta kehitettäisiin edelleen.
The Pinecone
5/10
Hyvällä tavalla perinteinen novelli. Se tuntui piristävältä interaktiivisen fiktion kontekstissa. Kerronta jättää paljon tilaa tulkinnalle. Aivan kuin sielu voisi hengittää tarinan sisällä. Pidin salaperäisen kävyn käytöstä motiivina. Annan arvoa myös maaseutumiljöölle. Tarinan sijoittaminen siihen ei ole mitenkään tavanomaista. Vuohikielen puhuminen oli jännä käänne. Vaihtoehtoisista lopuista huolimatta en kokenut, että tarina olisi todella ollut valintoihin perustuva. Se ei ollut myöskään aito hyperteksti. Jotkin sisällöt olivat kuin sattumanvaraisesti, tarkoituksettomasti linkkien taakse sijoitettuja. Minusta niin ei pitäisi tehdä. Mutta arvostan kaikkea ilmaa, sitä ettei yritetä viihdyttää ja aktivoida lukijaa vaan saada hänet pysähtymään ja pohtimaan.
The Turnip
4/10
Hyvällä tavalla perinteinen novelli. Se tuntui piristävältä interaktiivisen fiktion kontekstissa. Kerronta jättää paljon tilaa tulkinnalle. Aivan kuin sielu voisi hengittää tarinan sisällä. Pidin salaperäisen nauriin käytöstä motiivina. Annan arvoa myös maaseutumiljöölle. Tarinan sijoittaminen siihen ei ole mitenkään tavanomaista. Miehen suhde eläimiin ja jopa kasveihin oli erikoinen. Tarina puhui minulle monilla tavoilla. Vaikka se oli muodollisesti hyperteksti, minusta se ei ollut todellisuudessa sellainen. Tarinan eteneminen oli hyvin lineaarista, eikä pelkkä sisältöjen sijoittaminen linkkien taakse tee tekstistä hypertekstiä. Linkkien täytyy tarkoittaa jotain ja antaa rakenne koko tekstille. Tästä huolimatta arvostan kaikkea ilmaa, sitä ettei yritetä viihdyttää ja aktivoida lukijaa vaan saada hänet pysähtymään ja pohtimaan.
Ascension of Limbs
7/10
Erikoinen simulaatio-sovitus Inform-alustalle. Story-modessa on myös mielenkiintoinen opastus alussa, vaikka se antoi kummallisen vaikutelman muistinmenetyksestä. Pelissä oli jännä ekspansiivisuuden tunne; aivan kuin kauppa olisi kasvanut kasvamistaan ja aina vain uusia tavaroita ja salaisuuksia olisi löytynyt. Minusta vain tuntui, etten päässyt kahdessa tunnissa pitkällekään. Ensimmäinen pelikertani oli hyvin epäonninen. Toinen kerta oli parempi, mutta koin satunnaisuuden liian ankaraksi, koska epäonnisia sattumuksia oli enemmän kuin onnekkaita. Simulaation luonteesta johtuen peli alkoi toistaa itseään. Kuvailut olivat rikkaita. Mitä tarinaan tulee, Ascension of Limbs ei ollut kovin vahva. Tuntui melkein siltä kuin siinä olisi ollut pelkkä kehyskertomus. Mutta ehdottomasti se on huomionarvoinen teos, ja olen kokemuksesta kiitollinen.
Deus Ex Ceviche
5/10
Pidin paljon samojen tekijöiden viimekertaisesta Spring Thing -kilpailuteoksesta Jellystä ja Chandler Grooverilla on ollut muutenkin nerokkaita ideoita vuosien saatossa. Mutta olin vaikeuksissa tämän teoksen kanssa. Ymmärsin simulaation, mutta sisältö... Keksin tulkinnan, mutta en ole varma, oliko mitään tulkintaa edes löydettävissä. Pelaaminen pyrki varastamaan huomion lukemiselta.
Jay Schilling's Edge of Chaos
7/10
Hurmaava etsivä ja hauska kerronta. Antisankari mukavalla tavalla. Pidin eläimistä, Pet Machine oli tosi hassu. Peli ja tarina olivat hyvässä tasapainossa. Lukittuja ovia oli paljon – kliseistä, enkä tiedä, oliko kaikkien niiden avaaminen kivaa. Mutta tästä pelistä jäi oikein positiivinen tunne!
