"EA [Electronic Arts -peliyhtiö] marssii kohti täysin digitaalista jakelua" uutisoi Tietokone-sivusto tänään. Jutun mukaan EA:n tuotejohtaja on todennut, että digitaalinen jakelutapa on välttämätön kehityssuunta. Sen kummemmin tuota välttämättömyyttä ei selitetä, mutta taustalla on varmasti monia tekijöitä. Jutun lopussa kuitenkin todetaan, että ennustukset digitaalisuuden "riemuvoitosta" ovat tähän asti menneet pieleen. Muutos ei ole tapahtunut nopeasti, ja varsinkin paperi on pitänyt pintansa.

Digitaalinen jakelu tuntuu kyllä selittämättäkin vääjäämättömältä: se on kuin ajan henki, jota ei käy vastustaminen. Niin suomalaisetkin digitalisoituvat, Lapin erämaakolkkia myöten, pikkuhiljaa mutta varmasti. Itse en enää edes harkitse pelien, elokuvien tai musiikin ostamista konkreettisessa muodossa. Minulla ei ole mitään syytä kerätä niitä hyllyyni. Tietokoneeni kovalevyllä olevan sisällön arvo saattaa hyvinkin olla jo suurempi kuin käytössäni olevan konkreettisen irtaimiston. Maksullisten sisältöjen lisäksi on toinen mokoma maksuttomia sisältöjä. Minulla ei ole vaikeuksia arvostaa sisältöjä ja niiden takana olevaa inhimillistä työpanosta. Joillekin tämä tuntuu olevan vaikeaa. He antavat arvoa vain aineellisille tavaroille ja palveluille, joiden hyödyn voi todeta hyvin konkreettisesti. Se johtaa myös digituotteiden piratisoimiseen.

Mitään pelottavaa en koe siinä, että omaisuuteni on vain digitaalisessa muodossa, mutta olen oppinut läksyni: varmuuskopioinnista on parasta pitää huolta. Paras varmuuskopio ei kuitenkaan ole oma konkreettinen tallenne, vaan varmin paikka sijaitsee jossain kaukaisella serverillä, josta pidetään hyvää huolta.

Hankkisin mieluusti kirjanikin digitaalisesti, mutta kerta toisensa jälkeen joudun toteamaan, ettei haluamiani teoksia ole saatavilla digitaalisesti. En osta kirjoja usein, vaan käännyn ensimmäiseksi kirjaston puoleen. Digitaalisesti saattaisin ostaa kirjoja enemmän, jos hinnat olisivat alhaisia. Tiedän kuitenkin, ettei uutuuskirjoja ole Suomessa järkeä myydä parin euron hintaan, joten todennäköisesti turvaisin digitaalisestikin ensisijaisesti kirjastoon.

Ihmiset elävät erilaisissa todellisuuksissa digitalisoitumisen osalta. Toiset menevät digitaalista kulttuuria ja yhteiskuntaa kohti täyttä päätä (ja voi sanoa, että lapset syntyvät siihen suoraan), toiset ovat peränpitäjiä jopa jonkinlaisista aatteellisista syistä. Vaikka kirjoitan historiallista fiktiota ja olen muutenkin historiasuuntautunut, en tunne ristiriitaa. En nimittäin itse elä menneisyydessä, eikä historiaintressiin liity sinänsä nostalgiaa tai romantisoimista. Ehkä tietoisuus historiasta vain tekee minut tietoisemmaksi nykyhetkestä. Se auttaa tunnistamaan myös sen historiallisen aikakauden luonteen, jota itse elää. Suon ajatuksia myös tulevaisuudelle, mutta tulevaisuudelle, jota luodaan nyt, nykyhetkessä.

Historiallisen fiktion tuomisen digitaalisiin ja ei-perinteisiin muotoihin voisi ehkä kyseenalaistaa. Totta puhuakseni en ole tullut oikeastaan ajatelleeksi tuota "ristiriitaa", ja siksi en pysty heittämään argumentteja suoralta kädeltä. Täytyy vähän miettiä.

Digitaalinen jakelu Digitaalinen muoto Electronic Arts Konkreettinen muoto