Miksi teoksen pitäisi toimia vuorovaikutteisesti? Miksi pelkkä tarina ei riitä? Vuorovaikutteisen kirjallisuuden ympärillä ei ole hypeä. Kyse ei ole muoti-ilmiöstä. Kyse on tähän asti marginaalissa pysyneestä ilmiöstä, joka on tulemassa tutuksi laajemmalle yleisölle. Ennestään vuorovaikutteista kirjallisuutta tuntemattomalle siinä voi olla uutuuden viehätystä ja se riittää ensikontaktiin. Mutta tarttuuko hän toiseen vuorovaikutteiseen teokseen ja ennen kaikkea kokeeko hän vuorovaikutuksen mielekkääksi? Kuinka pitkä matka on siihen, että hän alkaa tunnistaa interaktiivisen kirjallisuuden omaksi lajikseen, jolla on omat hienoutensa erotukseksi esimerkiksi peleistä?

Vuorovaikutteisuus

Ovatko interaktiiviset fiktiot pelejä? Eivät ole, mutta jotkut voi luokitella sellaisiksi. Pitäisikö puhe peleistä interaktiivisen fiktion kohdalla kieltää? Pitäisikö interaktiiviselle fiktiolle luoda ikioma kategoria eli tunnustaa se itsenäiseksi kulttuurimuodoksi? Vai pitäisikö interaktiivinen fiktio sisällyttää kirjallisuuteen?

Pelit Rajanvetoja

Kirjassaan Pinnalliset – Mitä internet tekee aivoillemme Nicholas Carr haikailee keskittyvän, syvän lukemisen perään kuin menneeseen maailmaan, johon ei enää ole paluuta. Hänen mukaansa internet ja tietotekniikka yleensä ovat muuttaneet tapaamme ajatella ratkaisevasti, mikä näkyy aivojen solutasolla asti. Carrin ajattelun taustalla on huoli teknisen ihmiskuvan yleistymisestä ja leviämisestä, ihmisen typistämisestä koneen kaltaiseksi ja ajattelun pinnallistumisesta.

Internet Nicholas Carr Pinnalliset Tietokirjallisuus

Viime kuussa Tietokone-verkkosivusto nosti esiin kysymyksen lukemisessa tapahtuvasta muutoksesta otsikolla Kykenemmekö enää vain selailuun? Tutkijat huolissaan: Ihmisille kehittymässä "digitaaliset aivot". Uiskennellessamme verkon tietotulvassa opimme silmäilemään sisältöjä nopeasti. Etsimme avainsanoja sen sijaan, että keskittyisimme lukemiseen. Syvän lukemisen taito on katoamassa. Ei jakseta keskittyä, haukataan sisältöä sieltä sun täältä, mutta ei jäädä varsinaisesti aterioimaan. Nytkö kirjallisuus lopultakin kuolee? Ihmiset eivät pian osaa enää lukea pitkiä lineaarisia tekstejä.

Hyperteksti Orgaaninen kirjallisuus Päivitettävyys

Riitta Kylänpää kirjoittaa Suomen Kuvalehden Kohtaamiset-blogissa raflaavalla otsikolla Onko romaaneista tullut jotain "liian pitkästyttävää ja liian seisahtunutta"? Se on lainaus Nobel-kirjailija J.M. Coetzeelta. Rajua yleistämistä, ainakin, ja sitä paitsi kiinni lukijan yksilöllisestä kokemuksesta. Mutta jos hyväksytään, että on olemassa "perinteinen kirjallisuus" ja sen jatkumo nykypäivässä, niin kyllähän tuon kysymyksen pohjalta voidaan saada keskustelua aikaiseksi.

Digitaalinen muoto J M Coetzee Kaunokirjallisuus Konkreettinen muoto

Hypertekstikirjallisuutta todella ymmärtääkseen täytyy ehkä mennä sen juurille. Juuret ovat erään Ted Nelsonin 1960-luvulla syntyneissä tarkkaavaisuushäiriöisissä ajatuksissa. Sanat "hyperteksti" ja "hypermedia", kuten virtuaalisuuskin, ovat juuri Nelsonin keksimiä. Mutta hyperteksti, jonka tänä päivänä tunnemme ennen kaikkea internetistä, ei vastaa Nelsonin alkuperäistä ideaa. Se on yksinkertaistus, se on rampa. Tässäkö syy, miksi hypertekstikirjallisuus "ei jotenkin toimi" tai tuo mitään todella uutta? Hyperteksti on ymmärretty rajoittuneesti, se on ymmärretty suorastaan väärin.

Digitaalinen muoto Hyperteksti Konkreettinen muoto Ted Nelson

Jatkaen hieman edellisen lokimerkinnän ajatusta: voisiko fiktio olla päivitettävää? Tietokirjat ovat internetin takia hätää kärsimässä, ja yksi syy on se, että tieto on kuin luonnostaan päivittyvää. Internet päihittää painetun sanan ajantasaisuudessa suvereenisti. Tietokirjallisuuteen verrattuna kaunokirjallisuus – ja erittäinkin fiktio – nousee nurinkurisesti muuttumattomaksi totuudeksi. Se on yhtä tarua tulevaisuudessa kuin kirjoittamishetkellä.

Aika Kaunokirjallisuus Päivitettävyys Tietokirjallisuus

Selailin 96-vuoden Mikrobitti-lehtiä. Ei, en ole nörtti enkä kyseisen lehden tilaaja, mutta tuon ajan lehdillä on jo historiallista arvoa. Monimediainen ja vuorovaikutteinen kirjallisuus oli sitä päivää. Eikö se enää ole tätä päivää vai mitä multimediateoksille oikein on tapahtunut?

Digitaalinen muoto Konkreettinen muoto Multimedia

Ajattelin, että nyt olisi paras ottaa härkää sarvista eli noteerata interaktiivisen fiktion kenties varteenotettavin muoto: visual novel, huonoksi suomeksi "kuvaromaani". Ehdin kyllä jo aiemmin esitellä yhden, Christine Loven Digital, a love story, mutta pidänkin siitä juuri siksi, ettei se muistuta visual novelia. Tämä asenne vaatinee selitystä.

Renpy Valinnat Visual novel

"EA [Electronic Arts -peliyhtiö] marssii kohti täysin digitaalista jakelua" uutisoi Tietokone-sivusto tänään. Jutun mukaan EA:n tuotejohtaja on todennut, että digitaalinen jakelutapa on välttämätön kehityssuunta. Sen kummemmin tuota välttämättömyyttä ei selitetä, mutta taustalla on varmasti monia tekijöitä. Jutun lopussa kuitenkin todetaan, että ennustukset digitaalisuuden "riemuvoitosta" ovat tähän asti menneet pieleen. Muutos ei ole tapahtunut nopeasti, ja varsinkin paperi on pitänyt pintansa.

Digitaalinen jakelu Digitaalinen muoto Electronic Arts Konkreettinen muoto