Pelejä vai kirjallisuutta, vai jotain aivan omaa?
Ovatko interaktiiviset fiktiot pelejä? Eivät ole, mutta jotkut voi luokitella sellaisiksi. Pitäisikö puhe peleistä interaktiivisen fiktion kohdalla kieltää? Pitäisikö interaktiiviselle fiktiolle luoda ikioma kategoria eli tunnustaa se itsenäiseksi kulttuurimuodoksi? Vai pitäisikö interaktiivinen fiktio sisällyttää kirjallisuuteen?
Peliluolasta päivänvaloon
Lokikirjan sivupaneelissa tähän asti vaivihkaa ilmoitellut indiepeliluola on muuttanut maan päälle. Aloitin itsenäisen Samooja-blogin, koska peliarvostelut sopivat vähän huonosti tähän kirjallisuuteen keskittyvään Lokikirjaan. Interaktiivinen fiktio määritellään usein peliksi, mutta minulle ero interaktiivisen kirjallisuuden ja pelien välillä on yleensä selvä. Samoojassa käsitellään pääasiassa seikkailupelejä ja muita tarinavetoisia pelejä, ja kirjoittajan kirjallisuudesta ponnistava näkökulma kyllä näkyy sielläkin. Ensimmäinen peliesittely ei ole sen vähäisemmästä kuin kaikkien aikojen suosituimpiin seikkailupeleihin kuuluvasta Gabriel Knight: Sins of the Fathersista ja sen viime vuoden loppupuolella ilmestyneestä uudesta versiosta. Pelin on suunnitellut Jane Jensen, kirjailija, kuinkas muuten.
Symon, seikkailupeli joka kiertää kehää
Symon on tutkimusprojektin osana syntynyt kokeellinen point & click -seikkailupeli. Pelin keskushahmo on halvaantunut vuodepotilas, ja pelaaminen on liikkumista hänen uniensa sisällä. Seikkailupeleille tyypillisen lineaarisen etenemistavan sijaan Symon on kehämäinen. Siinä voi nähdä viittauksen yhteen hypertekstin mahdollisista rakenteista.
Jotain uutta, jotain vanhaa... 2000-luvun tekstiseikkailupeli Cypher
Syyskuussa ilmestynyt Cypher lupaa tuoda tekstiseikkailupelit nykyaikaan. Pelin tekijöiltä, argentiinalaisilta Cabreran veljeksiltä, ei uhoa puutu. Mainoslauseet hehkuttavat pelin olevan jotain ennen kokematonta ja nostavan tarinankerronnan uudelle tasolle. Kuitenkin Cypher kulkee vanhoissa jalanjäljissä, saappaat vain ovat muuttuneet suuremmiksi!
Indiepelit osa 3: Digital, a love story, aito interaktiivinen fiktio
Christine Love ei tajunnut tekevänsä pelejä, ennen kuin toiset sanoivat hänen tekevän niitä. Olen enemmän Loven alkuperäisen näkemyksen kannalla, vaikka päätinkin liittää Digitalin Indiepelit-minisarjan osaksi. Loven kolme teosta Digital, a love story, Don't take it personally, babe ja Analogue, a hate story ovat interaktiivista fiktiota sanan varsinaisessa merkityksessä. Aiemmin lokikirjassa tuomitsin interaktiivisen fiktion liian laajaksi ja epämääräiseksi käsitteeksi. Loven teoksissa interaktiivisen fiktion luonne kuitenkin tuntuu tiivistyvän.
Indiepelit osa 2: Eschalon Book, vuorovaikutteista fantasiaa
Basilisk Gamesin kehittämä Eschalon Book -pelisarja edustaa klassista seikkailu-roolipeligenreä. Se on tarinavetoinen ja se sijoittuu historialliseen fantasiamaailmaan velhoineen, peikkoineen ja puoli-inhimillisine eläinhahmoineen. Eschalon Book on toteutettu isometrisellä grafiikalla eli valtavirran 3D-peleistä poikkeavasti, eivätkä esimerkiksi taistelukohtaukset ole kovin realistisia. Eschalon Bookin tarina on ihan hyvää fantasiakirjallisuutta. Se, että se on kirjoitettu pelin muotoon, tarkoittaa, että lukija voi elää ja toteuttaa tarinan konkreettisesti itse.
Indiepelit osa 1: Braid, ajan manipulointia
Braid on indiepeli parhaimmillaan. Siinä tarina, filosofia ja toiminta sulautuvat yhteen. Braid rakentuu käsitteen "aika" ympärille. Pelaaja saa virheensä loputtomasti anteeksi peruuttamalla ajassa taaksepäin, mutta se ei sinänsä tarjoa ratkaisua. Pelaajan on opittava manipuloimaan aikaa yhä kehittyneemmillä asteilla. Braid on jotain, mikä pitää kokea, jotta voisi ymmärtää sen, mutta jotain jää salaisuudeksi senkin jälkeen. Braid voi toimia yhtenä esimerkkinä siitä, millaista uusi kirjallisuus voisi olla.
Minisarja indiepeleistä alkaa
Valveunen ensimmäisen luvun kuoriutumista odotellessa ajattelin aloittaa lokikirjassa pienen sarjan tietokonepeleistä. Epäilen, että monet kirjallisuuden ystävät eivät ole pelien ystäviä ja saattavat karsastaa, jopa ylenkatsoa niitä. Itse näen kuitenkin peleissä viittauksen kirjallisuuden tulevaisuuteen ja elementtejä, jotka "kirjallisuudellisesti" sovellettuna rikastaisivat sitä suuresti.