Perusasioiden äärellä
Miksi teoksen pitäisi toimia vuorovaikutteisesti? Miksi pelkkä tarina ei riitä? Vuorovaikutteisen kirjallisuuden ympärillä ei ole hypeä. Kyse ei ole muoti-ilmiöstä. Kyse on tähän asti marginaalissa pysyneestä ilmiöstä, joka on tulemassa tutuksi laajemmalle yleisölle. Ennestään vuorovaikutteista kirjallisuutta tuntemattomalle siinä voi olla uutuuden viehätystä ja se riittää ensikontaktiin. Mutta tarttuuko hän toiseen vuorovaikutteiseen teokseen ja ennen kaikkea kokeeko hän vuorovaikutuksen mielekkääksi? Kuinka pitkä matka on siihen, että hän alkaa tunnistaa interaktiivisen kirjallisuuden omaksi lajikseen, jolla on omat hienoutensa erotukseksi esimerkiksi peleistä?
Vuorovaikutuksen tavat interaktiivisessa kirjallisuudessa
Linkkipankissa olen luokitellut teokset tavanomaisten kielen ja lajin lisäksi vuorovaikutuksen tavan ja kehitysalustan mukaan – nehän ovat interaktiivisen kirjallisuuden kannalta yhtä oleellisia. Luullakseni termit ja nimet selittävät itse itsensä ihan hyvin, mutta toisaalta ne voivat herättää kysymyksiä. Mitä tarkoitetaan esimerkiksi hypertekstillä omana itsenäisenä vuorovaikutuksen tapanaan tai miksi syväkirja on luokiteltu kehitysalustaksi, vaikka se ei ole kirjoittamiseen tarkoitettu ohjelma tai sidottu johonkin tiettyyn muotoon?
Versu, keskustelevia tarinoita
Pari viikkoa sitten julkaistiin uusi alusta interaktiivisille tarinoille, Versu. Versu sisältää sosiaaliseen vuorovaikutukseen perustuvan tarinamallin. Kuten "valitse oma seikkailusi" -tarinoissa, Versussakin lukijan tekemät valinnat vaikuttavat tarinan kulkuun ja lopputulokseen. Fyysisen toiminnan sijaan Versussa keskitytään kuitenkin keskusteluun ja ihmisten väliseen dynamiikkaan.
Indiepelit osa 2: Eschalon Book, vuorovaikutteista fantasiaa
Basilisk Gamesin kehittämä Eschalon Book -pelisarja edustaa klassista seikkailu-roolipeligenreä. Se on tarinavetoinen ja se sijoittuu historialliseen fantasiamaailmaan velhoineen, peikkoineen ja puoli-inhimillisine eläinhahmoineen. Eschalon Book on toteutettu isometrisellä grafiikalla eli valtavirran 3D-peleistä poikkeavasti, eivätkä esimerkiksi taistelukohtaukset ole kovin realistisia. Eschalon Bookin tarina on ihan hyvää fantasiakirjallisuutta. Se, että se on kirjoitettu pelin muotoon, tarkoittaa, että lukija voi elää ja toteuttaa tarinan konkreettisesti itse.
Minisarja indiepeleistä alkaa
Valveunen ensimmäisen luvun kuoriutumista odotellessa ajattelin aloittaa lokikirjassa pienen sarjan tietokonepeleistä. Epäilen, että monet kirjallisuuden ystävät eivät ole pelien ystäviä ja saattavat karsastaa, jopa ylenkatsoa niitä. Itse näen kuitenkin peleissä viittauksen kirjallisuuden tulevaisuuteen ja elementtejä, jotka "kirjallisuudellisesti" sovellettuna rikastaisivat sitä suuresti.