Peliluolasta päivänvaloon
Lokikirjan sivupaneelissa tähän asti vaivihkaa ilmoitellut indiepeliluola on muuttanut maan päälle. Aloitin itsenäisen Samooja-blogin, koska peliarvostelut sopivat vähän huonosti tähän kirjallisuuteen keskittyvään Lokikirjaan. Interaktiivinen fiktio määritellään usein peliksi, mutta minulle ero interaktiivisen kirjallisuuden ja pelien välillä on yleensä selvä. Samoojassa käsitellään pääasiassa seikkailupelejä ja muita tarinavetoisia pelejä, ja kirjoittajan kirjallisuudesta ponnistava näkökulma kyllä näkyy sielläkin. Ensimmäinen peliesittely ei ole sen vähäisemmästä kuin kaikkien aikojen suosituimpiin seikkailupeleihin kuuluvasta Gabriel Knight: Sins of the Fathersista ja sen viime vuoden loppupuolella ilmestyneestä uudesta versiosta. Pelin on suunnitellut Jane Jensen, kirjailija, kuinkas muuten.
The Novelist, kirjailija puun ja kuoren välissä
Kent Hudsonin The Novelist on seikkailupelin asuun puettu interaktiivinen fiktio. Kiinnostuin siitä alun perin, koska se kuulosti toimivan kirjallisuuden ehdoilla, mutta nimenomaan interaktiivisesti. Teoksen mekaniikka osoittautuikin oivaltavaksi, mutta sisältö tuntui typistetyltä ja raakilemaiselta. Vaihtelun puutteen vuoksi koin parin tunnin pelirupeaman kaikessa lyhykäisyydessäkin pitkästyttäväksi. The Novelist on kuitenkin saanut paljon huomiota indiepelipiireissä eikä aivan syyttä.
Symon, seikkailupeli joka kiertää kehää
Symon on tutkimusprojektin osana syntynyt kokeellinen point & click -seikkailupeli. Pelin keskushahmo on halvaantunut vuodepotilas, ja pelaaminen on liikkumista hänen uniensa sisällä. Seikkailupeleille tyypillisen lineaarisen etenemistavan sijaan Symon on kehämäinen. Siinä voi nähdä viittauksen yhteen hypertekstin mahdollisista rakenteista.
Indiepelit osa 2: Eschalon Book, vuorovaikutteista fantasiaa
Basilisk Gamesin kehittämä Eschalon Book -pelisarja edustaa klassista seikkailu-roolipeligenreä. Se on tarinavetoinen ja se sijoittuu historialliseen fantasiamaailmaan velhoineen, peikkoineen ja puoli-inhimillisine eläinhahmoineen. Eschalon Book on toteutettu isometrisellä grafiikalla eli valtavirran 3D-peleistä poikkeavasti, eivätkä esimerkiksi taistelukohtaukset ole kovin realistisia. Eschalon Bookin tarina on ihan hyvää fantasiakirjallisuutta. Se, että se on kirjoitettu pelin muotoon, tarkoittaa, että lukija voi elää ja toteuttaa tarinan konkreettisesti itse.