Digitaalisuus – kirjallisuuden suuri pelastussuunnitelma vai kuolinkellot?
Riitta Kylänpää kirjoittaa Suomen Kuvalehden Kohtaamiset-blogissa raflaavalla otsikolla Onko romaaneista tullut jotain "liian pitkästyttävää ja liian seisahtunutta"? Se on lainaus Nobel-kirjailija J.M. Coetzeelta. Rajua yleistämistä, ainakin, ja sitä paitsi kiinni lukijan yksilöllisestä kokemuksesta. Mutta jos hyväksytään, että on olemassa "perinteinen kirjallisuus" ja sen jatkumo nykypäivässä, niin kyllähän tuon kysymyksen pohjalta voidaan saada keskustelua aikaiseksi.
Kaikki muuttuu, paitsi fiktio
Jatkaen hieman edellisen lokimerkinnän ajatusta: voisiko fiktio olla päivitettävää? Tietokirjat ovat internetin takia hätää kärsimässä, ja yksi syy on se, että tieto on kuin luonnostaan päivittyvää. Internet päihittää painetun sanan ajantasaisuudessa suvereenisti. Tietokirjallisuuteen verrattuna kaunokirjallisuus – ja erittäinkin fiktio – nousee nurinkurisesti muuttumattomaksi totuudeksi. Se on yhtä tarua tulevaisuudessa kuin kirjoittamishetkellä.