Kirjallinen suunnistaja

kirjan rajat ylittävää kirjallisuutta

Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta. Tilaa lokiotsikot tuoreeltaan:

Kaikki muuttuu, paitsi fiktio

Jatkaen hieman edellisen lokimerkinnän ajatusta: voisiko fiktio olla päivitettävää? Tietokirjat ovat internetin takia hätää kärsimässä, ja yksi syy on se, että tieto on kuin luonnostaan päivittyvää. Internet päihittää painetun sanan ajantasaisuudessa suvereenisti. Tietokirjallisuuteen verrattuna kaunokirjallisuus – ja erittäinkin fiktio – nousee nurinkurisesti muuttumattomaksi totuudeksi. Se on yhtä tarua tulevaisuudessa kuin kirjoittamishetkellä.

Tiedon päivittymisessä väijyy muistinmenetyksen uhka

Kaikki tieto ei vanhene nopeasti, mutta ennen pitkää kyllä tiedon lisääntyessä ja maailman muuttuessa. Paperille painetut tietokirjat ovat dokumentteja niiden kirjoittamishetkestä. Se, mitä ne kertovat sen ajan näkemyksistä, kielenkäytöstä ja totuuksista, on pysyvämpi arvo kuin kirjassa tietona esitetyt väitteet.

Kaikilla kirjoilla on historiallinen arvo. Jos kaikki tieto olisi jatkuvasti päivittyvää ja ylikirjoittautuvaa, ihmiskunnalta katoaisi muisti. Eläisimme nykyhetken kuplassa. Wikipedian artikkeleista säilytetään viisaasti muutoshistoria. Mutta mahdetaanko kovinkaan monista sivustoista tallentaa aikaisemmat versiot? Internet Archiven "Aikakone" tai Kansalliskirjaston ylläpitämä Suomalainen verkkoarkisto tarjoavat vain satunnaisia otoksia verkkosivujen historiasta.

Kirjailijaa ja kaunokirjaa ei korvaa mikään

Kaunokirjan kirjoittaja kirjaimellisesti ikuistaa teoksensa aikaan. Jos fiktio olisi päivitettävissä – enkä tarkoita materiaalin lisäämistä, vaan jo olemassa olevan muuttamista – voisi lukijassa nousta aikamoinen protesti. Kirjailija päivittää teostaan ja kas, jokin tapahtunut mitätöityy tai aiemmin lauhkea henkilö alkaa räyhätä. Tämä olisi niin suuri uhka fiktion totuudelle, ettei sellaista kukaan uskalla tai halua tehdä. Kun teos on julkaistu, vain virheitä saa korjata seuraavaan painokseen.

Tiedon olemusta pidetään neutraalina, vaikkei se sitä olisikaan. Tiedon välittäjällä ei siksi ole väliä, se voisi olla vaikka robotti. Nythän jo robotit korvaavatkin toimittajia mekaanisesti tuotettujen uutisten, kuten talouslukujen ja urheilutulosten, luomisessa. Mutta kaunokirjallisuudessa välittäjällä on väliä. Fiktion tosi muuttuisi toiseksi toisen kirjoittajan käsissä, sillä hän valitsisi sanat toisin.

Oma kysymyksensä on se, miten originellia ja uskottavaa fiktiota tekoäly voitaisiin ohjelmoida tuottamaan. Tuota minun ei oikeastaan huvita lähteä spekuloimaan; suhtaudun kieleenkin pikemminkin orgaanisesti kuin teknisesti.

Internet voi vain vahvistaa kaunokirjallisuutta

Internet ei uhkaa kaunokirjallisia teoksia, ottivat ne nyt millaisen muodon tahansa. Kaunokirjallinen teos suurella T:llä, tuo ikuinen valhe, on yksi ja ehyt totuus, jonka palaset eivät ole hajallaan maailmassa.

Aina tekeillä oleva ja muuttuva teos on mielenkiintoinen ajatus kylläkin. Internetin kautta se on mahdollista toteuttaa. Ehkä kuitenkin tyytyisin maltilliseen, kasvavan teoksen ideaan muuttuvan teoksen sijasta. Siinä on viehätystä, joka vain lisää fiktion totuusvoimaa.