Aloitin lukemisen kilpailun takapihalta eli Back Gardenilta, joka on tarkoitettu kokeellisimmille ja mahdollisesti keskeneräisille teoksille. Tänä vuonna kategoriaan on osallistunut kolme teosta. Dawn Sueoka kuvaa teostaan So Are the Days tarinoiksi hiekasta tai hiekan tavoin käyttäytyviksi tarinoiksi. Luvassa on siis jotain sormien välitse valuvaa, jotain mistä voi rakentaa mitä tahansa mutta ei mitään pysyvää. So Are the Days on Twinellä tehty hyperteksti. Teokseen sisältyvät neljä lyhyttä, muodoltaan hyvin kokeellista kertomusta avaavat mielenkiintoisia, miettimisen arvoisia mahdollisuuksia.

Jokaisessa So Are the Days -lyhytkertomuskokoelman neljässä osassa on selvästi oma ideansa ja oma tapansa käyttää linkkejä. Joissain tarinoissa kokoelman yhdistävä teema "hiekka" voi esiintyä konkreettisesti esimerkiksi autiomaan tai rannan yhteydessä, mutta ennen kaikkea hiekka kuvaa tarinoita abstraktimman merkityksen ja muodon tasolla. Teoksen tarinakohtaisesti vaihtuva taustagrafiikka on satunnaista QR-koodia muistuttavaa kuviota. Siinä voi nähdä vertauksen hiekkaan piirtyviin väyliin tai labyrinttiin tai luolastoon. Väritys on vahvaa ja kantaaottavaa.

The Dream

KUVA: The Dreamissä lukija kutsutaan mukaan sepittämään unta ja samalla antamaan sille kokoava merkitys ja tulkinta.

Tarina The Dream on nimensä mukaisesti uni, jonka merkityksestä lukija vastaa. Se kannattaa lukea tietoisesti ja useampia kertoja. Sanoisin, että ajattelemattomasti lukeminen ei kanna hedelmää, vaan tulos on vain sekava. On lukijan vastuulla luoda tarinasta yhtenäinen, sillä se ei tapahdu automaattisesti, vaikka juoni on kyllä lineaarinen ja aina samanlainen. Tätä voisi pitää myös The Dreamin heikkoutena. Ehkä kaikkien lukijan tekemien valintojen pitäisi olla keskenään yhteensopivia ja tuottaa mielekkäitä merkityksiä; sellaisen kirjoittaminen vain on työläämpää. Tarinan linkit toimivat paitsi valintatilanteina myös pelkkinä siirtyminä. Siirtymät painottavat linkkinä toimivia sanoja ja ne tulee lukeneeksi painokkaammin. Siinä on jotain runon kaltaista.

So Are the Days

KUVA: So Are the Days sekoittaa lukijan pään, koska siinä ei ole mitään pysyvää. Sen voisi tulkita hataraksi muistiksi tai ideaa ainakin voisi käyttää niin.

Nimikkotarina So Are the Days on satunnaisesti muuttuva. Se esitetään lineaarisesti janalla, jolla voi liikkua eteen- ja taaksepäin. Eteenpäin siirtyminen vie ainakin näennäisesti tarinassa ja ajassa eteenpäin. Taaksepäin siirtyminen luo edellisen katkelman uudelleen. Koska peruuttaminen synnyttää uuden version edellisestä katkelmasta, voi tarinaa yrittää muokata mieleisekseen tai sovittaa toisiaan seuraavia/edeltäviä katkelmia yhteen. Yhteensovittaminen on kuitenkin toivotonta, sillä eteenpäin siirtyminenkin aiheuttaa muutoksen ja lukija on menettänyt vertailukohtansa tai se on siirtynyt edelliseen katkelmaan. Yhtenäisen tarinan luominen vaatii kikkailua ja luottamista omaan muistiin, mutta tarinasta ei saa kiinni sisällönkään puolesta: se on kuin sekopäistä fantasia-saippuaa.

The Book of Sand

KUVA: The Book of Sand toi mieleen optikon näöntarkastuksen. Lukijan linsseihin tavallaan laitetaan lisää plussaa tai miinusta, ja kun laittaa tarpeeksi, tarina paljastuu.

The Book of Sandissa muoto ja sisältö resonoivat. Aluksi lukija on hämmentynyt eteensä avautuvasta tekstistä. Onko tämä jotain salakieltä? Tekstin alapuolella oleva "säädin" näyttää aiheuttavan siinä muutoksen. Fokuksen siirtäminen vasemmalle harventaa tekstiä ja siitä tulee pelkkiä merkkejä. Fokuksen siirtäminen oikealle tihentää tekstiä ja paljastaa lopulta lyhyen tarinan. Tarina selittää esitystapansa. Se tuntui minusta jotenkin nurinkurisen oivaltavalta.

A Stranger Whose Name I Don't Know

KUVA: A Stranger Whose Name I Don't Knowssa on erityinen tapa esittää repliikit. Henkilön nimen – tässä tapauksessa pikemminkin ammatin – napauttaminen avaa repliikin. Minulle tästä tulivat mieleen hiekkapatsaat, joiden koskettaminen romahduttaa ne ja samalla voi kuulla sanat.

Tarina A Stranger Whose Name I Don't Know sijoittuu muinaisajan kaupunkiin. Siinä vaelletaan huoneesta tai rakennuksestaan toiseen ilmansuuntien mukaan. Tiloissa on eri ammatteja edustavia henkilöitä, joskin mekaanisia ja näennäisiä, jotka antavat oraakkelimaisia lausahduksia. Kokonaisuus on kuin sokkelo. Ulos pääsemiseksi on löydettävä avain, jolla saa avattua aloittavassa katkelmassa olevan oven. A Stranger Whose Name I Don't Know on tekstiseikkailupelin kaltainen, mutta sillä on hypertekstin muoto. En oikein tiedä mitä ajatella siitä. Onko se potentiaalinen raakile vai yritänkö vain nähdä sen konservatiivisemmin kuin mitä se on?

Lopuksi

Teoksessa on käytetty Twinecery-kirjastoa ja Replace-makroa, jotka ovat laajennuksia Twine-kirjoitustyökaluun ja -teospohjaan. En tunne näitä laajennuksia tarkemmin, mutta Twineceryä on selvästi käytetty So Are the Days -tarinassa, jossa se tuottaa erilaisia variaatioita tekstikatkelmista. Replace-makro korvaa linkkitekstin napautettaessa jollain toisella tekstillä tai suorittaa jonkin muun toiminnon. Sitä on käytetty ainakin A Stranger Whose Name I Don't Knowssa henkilöiden repliikkien avautumisessa.

Vaikka So Are the Days -tarinakokoelman voi lukea nopeasti läpi, se on pohjimmiltaan mietiskelevä. Lyhyine tekstikatkelmineen se vaatii hidasta, harkitsevaa lukemista ja tietoista merkitysten hakemista – olkoonkin, että merkitykset voivat jäädä löytymättä. Se on kokeellinen, harjoituksen kaltainenkin, kuin hahmotelmia luonnoslehtiöstä, hypertekstikokeiluna minusta kuitenkin erittäin mielenkiintoinen.

Havaijilaisen runoilijan Dawn Sueokan tekemisiä ja ajatuksia voi seurata hänen blogistaan.

Saatavuus

Kuten kaikki Spring Thing -kilpailun teokset, So Are the Days on luettavissa ilmaiseksi. Se avautuu selaimessa tai sen voi ladata omalle koneelle luettavaksi ilman verkkoyhteyttä.

Dawn Sueoka Hyperteksti Satunnaisuus So Are the Days Spring Thing Twine