Spring Thing 2022 -satoa: Phenomena – muotoaan muuttavat hypertekstirunot
Tänä vuonna kilpailun takapihalta löytyy hypertekstuaalinen runoteos ufoista. Phenomena sisältää seitsemän runoa, jotka kaikki koostuvat seitsemästä rivistä, joista jokaisesta puolestaan on seitsemän vaihtoehtoa. Lukija voi valita kullekin riville mieleisensä vaihtoehdon, ja näin syntyy uudenlainen runo. Mahdollisia variaatioita on lukemattomia. Dawn Sueokan runoteoksen idea perustuu ranskalaisen kirjailijan Raymond Queneaun sonettikokoelmaan Satatuhatta miljardia runoa vuodelta 1961.
Toissa vuonna havaijilainen Dawn Sueoka osallistui Spring Thingiin lyhytkertomuskokoelmalla So Are the Days, jonka olen esitellytkin Lokikirjassa Siinä on useampia erilaisia tapoja käyttää linkkejä, ja pidin sitä mielenkiintoisena hypertekstikokeiluna. Phenomenassa runojen sisällä käytetään linkkejä vain yhdellä tapaa: napauttaminen vaihtaa linkkitekstin toiseksi.
Phenomenan idea ja toteutustapa ovat näennäisen yksinkertaisia. Teos nimittäin sisältää miljoonien runovariaatioiden lisäksi myös erilaisia tapoja lukea. Minusta oli ihan hyvällä tavalla hämmentävää kohdata nämä runot. Kuinka ne pitäisi oikein lukea, mitä niille pitäisi tehdä? Kokoelman voi kyllä lukea ihan perinteiseen, lineaariseen ja muuttumattomaan tapaan, ikään kuin oletusmuodossa, mutta muuttuvina runoihin on olemassa useita lähestymistapoja. Lukijana omaansa joutuu hakemaan.
Runossa kukin muuttuva rivi, sen seitsemän variaatiota, ovat kuin runo itsessään. Linkkitekstin napautteleminen oli kuin säkeitten lukemista. Johdonmukaisuuden tai lineaarisen tapahtumakulun hakeminen kokonaisiin runoihin ei kuitenkaan ollut helppoa. Jos kaksi riviä saikin sopimaan yhteen (omassa päässä), kolmannelle riville ei enää löytynytkään tyydyttävää vaihtoehtoa. Runot eivät olleet passiivisia muokkauksen kohteita, vaan ne harasivat omiin suuntiinsa. Minua miellytti kuitenkin se, että runoa saattoi työstää lopusta alkuun tai aloittaen keskeltä. Prosessia voisi kuvata palapelin kokoamiseksi ilman mallia. Siinä on myös jääkaappirunouden tuntua. Teoksen vuorovaikutuksen tavaksi voisikin katsoa yhdistelyn.
Phenomenan riveillä viivähtävät paitsi ufot, myös keisarinnat, hautausmaat ja pikaruoka. Aikajänne on keskiajalta 1950-luvun kautta jonnekin nykyaikaan. Tunnettuja ufohavaintoja on käytetty materiaalina, mutta tekstikatkelmissa on paljon muutakin, yksityistä ja abstraktia. Phenomena ohjaa hitaaseen lukemiseen. Vaikka leikkeitä tai paloja edustavat rivit eri variaatioineen voivat tuntua satunnaisesti valikoituneilta, kannattaa pysähtyä tunnustelemaan jokaista vaihtoehtoa. Irrallisina kukin niistä avaa oven omaan, uuteen maailmaansa. Hypertekstuaalisuus tavallaan jatkuu assosiaatioina lukijan omassa mielessä.
Tällainen runomuoto, siis rakenteen ja idean tasolla, sai minut ajattelemaan maailmankaikkeuden ja elämän lukemattomia mahdollisuuksia ja sattumanvaraisuutta. Tulivatpa mieleen fraktaalitkin, vaikka se ehkä sopii paremmin inspiraationa toimineeseen Satatuhatta miljardia runoa -sonettikokoelmaan.
Queneau teoksessa vuodelta 1961 on 10 potenssiin 14 erilaista sonettikokoonpanoa. Sonettikokoelman nimi ei siis ole vitsi, vaan se todella sisältää valtavan määrän variaatioita. Kirjan alkuperäinen paperimuoto oli konkreettisestikin kokeilu. Kirjan kymmenen sivua on leikattu liuskoiksi, ja kullakin liuskalla on tekstirivi. Sonetit koostuvat neljästä säkeistöstä, jossa kussakin on neljä säettä. Säkeistöjen välissä on tyhjät rivit. Verkosta voi löytää laittomia digitaalisia versioita teoksesta, mutta epäilen, etteivät ne anna aivan samanlaista lukukokemusta.
Raymond Queneau oli potentiaalisen kirjallisuuden työpajan Oulipon perustaja. Työpajan jäseniä, kirjoittajia ja matemaatikoita, inspiroivat uudet muodot ja rakenteet. Queneau itse kuvasi heitä rotiksi, jotka rakentavat labyrintin, josta yrittävät sitten paeta. Oleellista oli sääntöjen noudattaminen, kaavamaisuus. On sinänsä mielenkiintoista, että uutta muotoa haetaan kaavojen kautta. Kaavamaisuudesta kertoo myös sonettimuoto ja Quenaun teoksen rivien tarkka yhteensopivuus. Vastaavaa ankaruutta en tunnista Dawn Sueokan kokoelmasta, vaikka siinä toistuukin luku 7.
Oulipon ajatusmaailma tuntuu yllättävän ajankohtaiselta digitaalisessa kontekstissa. Hypertekstirunous jatkaa tätä kokeellisen runouden virtausta nykyajan läpi. Se kulkee marginaalissa, mutta voi puhutella taiteen ystävää.
Phenomena on tehty Twinellä ja se avautuu selaimessa.
