Höpöhöpö-hautausmaalla
Hautausmaalla kuljeskelu ja hautakivikirjoitusten tutkiskelu voi kiehtoa tai rauhoittaa monen mieltä. Nyt sitä voi harrastaa myös virtuaalisesti. Welcome To Boon Hillissä kuljeskellaan yli kahden tuhannen hautamuistomerkin joukossa. Erona tosielämään on se, että ns. kuolleet ovat keksaistuja, enkä usko, että monenkaan kiven takana on mitään pidemmälle menevää tarinaa. Tämä hautausmaa on täynnä nonsensea!
14 Hours Productionsin lokakuun alussa ilmestyneessä interaktiivisessa samoilussa heittäydytään satunnaisuuden armoille. Hautakirjoitukset ovat outoja ja irrallisia. Minulle heräsi tunne, että niin elämä kuin kuolemakaan ei ole todellista, saati vakavaa. Valoisa päivämiljöö ja naiivi pikseligrafiikka vain lisäsivät pinnallisuuden tuntua.
Jotkin ryhmänä esiintyvät muistomerkit tuntuivat sisältävän jonkin tarinantyngän. Kyse saattoi olla esimerkiksi perheestä tai poliittisesti motivoituneista henkilöistä. Puhuttelevimmaksi koin tyhjien hautakivien ryhmän – keitä ovat nämä nimettömät – ja jätinkin kaikki kolme kukkaani niille. Mieleen väistämättä tulee, että hautakirjoitusten avulla olisi voinut rakentaa minitarinoita. Tekijä kertoo inspiraationsa tulleen Spoon River -antologiasta. Siinähän kuolleet nimenomaan saavat äänen ja kertovat oman tarinansa, mutta tässä joku on vain heittänyt noppaa.
Hautausmaalla oli myös joitain eläviä henkilöitä, joille saattoi puhua, mutta keskustelut olivat lyhyitä ja nekin hyvin irrallisia. Irrallisuus ja järjettömyys eivät välttämättä saa lukijaa sepittelemään omiaan, vaan luovat hänessä nimenomaan irrallisuuden ja järjettömyyden tunteen.
Miksi sitten haluan nostaa tämän teoksen esille? Idea on pohjimmiltaan kiinnostava. Vaikka Welcome to Boon Hill esitellään pelinä, ei se sitä tietenkään ole. Se on audiovisuaalinen interaktiivinen teos, jota lukija/näkijä/kuulija voi tutkia vapaasti. Tämä kiinnostaa minua erityisesti, koska Kirjalabyrintillä on ollut tekeillä lukijan vapaaseen liikkumiseen perustuva teospohja.
Miten tilataideteoksen merkitykset syntyvät? Boon Hillissä merkitykset jäivät minulla syntymättä. Hautakivet olivat kuin satunnaisgeneraattorilla luotuja. Satunnaisuus ei tue merkityksiä, satunnaisuudessa merkitykset ovat silkka vahinko. Tekijän pitäisi rakentaa niitä tarkoituksella teoksen sisään, jotta lukija voisi löytää varmuudella edes jotain, mihin ankkuroitua. Mutta voihan olla, että Boon Hill näyttäytyy toisenlaisena toisille kävijöille. Se ei ehkä vain halunnut puhua minulle.
Welcome to Boon Hill on saatavilla Windows- ja Mac OS X -käyttöjärjestelmille pientä maksua vastaan.
LISÄTTY LINKKIPANKKIIN: WELCOME TO BOON HILL (14 HOURS PRODUCTIONS)
