Vaikuttaa, että tarina-aihiot palaavat minulle jonkinlaisina sykleinä, jotkut tiheämmällä, jotkut harvemmalla rytmillä. Kun aktiivinen vaihe menee ohi, tarina häipyy taka-alalle. Valveunen tapauksessa olen joutunut syklin armoille siinä mielessä, että parikin aktiivista vaihetta on mennyt ohi ilman, että olisin saanut syväkirjaversiosta edes yhtä luonnosta valmiiksi. Nyt syksyllä alkoi taas uusi aktiivinen vaihe. Kuinka kauan se kestää, en tiedä, mutta veikkaan, että kevääseen asti. Seuraavassa kevyt retrospektiivi.

Alun perin Valveunta oli perinteinen romaanikäsikirjoitus ja se oli periaatteessa valmis. Perinteinen siinä mielessä, että siinä oli vain yksi polkuvariaatio. Mitä aikaan ja aiheeseen tulee, se ei ole koskaan ollut tiukan lineaarinen. Siitä huolimatta minusta on tuntunut, että nimenomaan aika on tässä tarinassa keskiössä. Voisi siis nähdä jonkinlaisen ristiriidan ajan ja muodon välillä, mutta sisällön ja muodon välillä sitä ei ole ollut.

En voi varmaan olla enempää pahoillani siitä, että projekti on venynyt näin paljon. "Aloitin" syväkirja-konseptin soveltamisen jo keväällä 2012, ja nyt ollaan pitkällä syksyä 2015. Puolustukseksi sanottakoon, että alussa minulla ei ollut käsitystä, millainen uusi muoto oikein olisi. Tuntui, että se voisi olla vaikka mitä. Kirjalabyrintti ei ollut vielä julkaissut yhtään syväkirjaa, ja mahdollisuuksien rajat ja suuntaviivat – ne omatkaan – eivät olleet selvillä. Lopulta päädyin valintoihin perustuvaan muotoon, vaikka aiemmin vastustin valintoja oletuksellisesti "totuuden vääristelynä".

Mutta avoin projektihan tämä on, ja jopa tutkimusmatkaksi nimetty. Tämä blogi määriteltiin alun perin todellakin lokikirjaksi tutkimusmatkoilta. Jossain vaiheessa siinä alkoi ilmestyä lähes pelkästään teosesittelyjä eli siitä tuli kuin mikä tahansa kirjablogi, joka vallitsevasta poiketen on vain omistettu interaktiiviselle kirjallisuudelle. Nämä "harhailut" kertovat, että syklin aktiivinen vaihe oli mennyt ohi enkä ajatellut käsikirjoitusta aktiivisesti. Annan itse kuitenkin arvoa sille, että olen näiden harhailujen aikana ehtinyt tutustua monenlaisiin uusiin tai minulle ennalta tuntemattomiin teoksiin.

Tällä kertaa en halua kuitenkaan hukata syklin aktiivista vaihetta, vaan saattaa valintoihin perustuvan version valmiiksi asti. Harkitsin jopa liittymistä NaNoWriMo-liikkeeseen, mutta 50 000 sanaa marraskuun aikana tuntuu todella paljolta suomeksi. Puolet vähempään voisi sitoutua, mutta en uskaltaisi sellaistakaan luvata tuntien oman luonteeni, joka ei taivu vaan väistää pakotuksen edessä.

Tekeillä olevasta käsikirjoituksesta yleistajuisesti puhuminen – siis kertominen sellaiselle, joka ei voi sitä varsinaisesti vielä lukea – on ongelmallista. Tämä ongelma on varmasti sama muodosta riippumatta. Tulee jopa mieleen, että tarinaa pitäisi julkaista sitä mukaa kuin sitä kirjoitetaan. Tällainen suomalainen Indiegogo-joukkorahoitusprojekti on muuten meneillään, mutta sen lopputuloksena ei ole interaktiivista kirjallisuutta, vaan ihan perinteinen kuvitettu paperijulkaisu. Valveunen sarjajulkaisemista en ole kuitenkaan ajatellut toteuttaa, mutta esimerkiksi valinnoista puhuminen on vaikeaa ilman konkreettisia esimerkkejä.

Joten katsotaan! Joka tapauksessa näillä näkymin teosesittelyjen lomassa on luvassa raportteja kirjoittamisen edistymisestä.

Syväkirja