Interaktiivista dadaa lapsille
Tein mielenkiintoisen löydön pienehkön tavaratalon alennuslaarista. Tämä CD-ROM-teos on peräisin 90-luvun loppupuolelta, nyt yli 15 vuoden takaa. Interaktiivisen multimediainnostuksen jälkiaaltoon paikantuva Keskiyön-leikki on kiehtova ja taiteellinen "dynaaminen teatterinäytelmä". Se perustuu Kvêta Pacovskán aiemmin ilmestyneeseen kuvakirjaan, joka niin ikään on interaktiivinen, niin sanottu kurkistuskirja.
Tšekkiläinen Pacovská on tehnyt kuvituksen jopa noin 60 kirjaan, ja hän on saanut arvostetun Hans Christian Andersen -palkinnon vuonna 1992. Keskiyön-leikin alkuperäinen paperiversio (suom. Keskiyönteatteri) ilmestyi samana vuonna. En ole omin käsin kokenut sitä, mutta se on varmasti sekä taiteellisesti että toiminnallisesti painotuotteena korkeatasoinen.
Dada Median tuottamassa multimediasovituksessa kuvitus on herännyt animaationa eloon ja mukaan on tullut myös äänimaailma. Siinä on 25 erilaista animaatiojaksoa, "näyttämöä", ja ne vaikuttivat vaihtuvan satunnaisessa järjestyksessä. Jo tämä takaa, että jokainen lukukerta on erilainen. Erilaisiksi sen tekevät myös lukuisat erikseen animoidut kohteet kullakin näyttämöllä. Ne voi käynnistää eri järjestyksessä, ja uusilla lukukerroilla voi löytää jotain uuttakin, jota ei ensin huomannut.
Kellonpuolikkaassa on monia klikkauksesta aktivoituvia pikkuanimaatioita.
Teos on periaatteessa suunnattu lapsille, mutta ajattelen, että joko hyvin taiteellisille sellaisille tai sitten tarkoitukselliseksi luovuutta edistäväksi kasvatukseksi.
Läpeensä dadaa?
Graafinen tyyli ei ole mitään lastenkirjallisuuden valtavirtaa (vai onko sellaista edes olemassa?), ja voin kuvitella, että kaikkine yksityiskohtineen se on varsin haastava pienemmille lapsille. Visuaalista silmää ja tunnistuskykyä se kyllä varmasti voi kehittää. Minulle tyyli toi mieleen 1920-luvun dadan. Hahmot ovat erikoisia, rumiakin, mutta minut ne olivat omiaan hurmaamaan.
"Sammakkoa" ruokitaan lehden palasilla.
Äänimaailma ja musiikki mukailee graafista tyyliä, ja kun kuvittelee paperikirjaversiota, joka on ilman ääntä, tajuaa, että äänet on onnistuttu lisäämään hyvin ja merkityksellisellä tavalla teokseen. Ne ovat osa interaktiivisuutta.
Kokonaisuutta ja sisältöä kuvaa hajanaisuus, sattumanvaraisuus ja järjettömyys. Mitään varsinaista päähenkilöä ei ole, ellei se ole näyttämöltä poistumistienä toimiva osoitin, joka ilmeisesti edustaa kuuta. Mitään tarinaa en osannut päätellä, mutta paperikirjan osalta luin, että idea on seuraavanlainen: kuu tulee keskiyöllä vierailulle maan päälle, ja teatteriryhmä intoutuu improvisoimaan sille esityksen. Paperikirjassa on jotain selittävää tekstiä, mutta multimediateoksessa sitä ei ole lainkaan. Kaikki kommunikaatio tapahtuu kuvituksen ja äänimaailman kautta.
Hajanaisuus ja hahmojen tietty persoonattomuus (ne tuntuivat pikemminkin kopioilta kuin itseltään) luo aivan erityisen tunnun. Eläytyessä siihen tajunta irtoaa yksilökeskeisyydestä ja tarpeesta järjestää kaikki lineaariseksi, loogiseksi tarinaksi. Hämmentävää, mutta myös virkistävää, ja ainakin itse mielelläni haastan omia näkökulmiani lukijana ja katsojana.
Kunpa tämä olisi ilmestynyt vasta nyt?
CD-ROM:ilta lukeminen sai omalla koneellani animaatiot hieman tahmaamaan ja näyttämöltä toiselle siirtymisessä oli viivettä. Mutta onhan tämä teos jo vanhakin. Hiirellä klikkaileminen ei tuntunut ideaaliselta, enkä voinut välttää ajatusta, että kosketusnäytöillä tämä teos olisi omiaan.
Teoksen hahmokavalkadia
90-luvulla oli intoa multimedia-CD-ROM:eihin, mutta tekniikka ei vielä ollut sillä tasolla, kuin sen olisi pitänyt olla. Nyt se olisi, ja näkisin mielelläni lisää animoituja kuvakirjoja, kuten myös tällaisia ei-kirjamaisia, puhtaasti taiteellisesti inspiroituneita teoksia.
En tiedä, onko oma näköpiirini vain kapea, mutta vaikuttaa, että taide on tänä päivänä suorastaan sammahtanut ja kaikenlainen mainstream vain jyrää. Kulttuuri on latistunut, vaikka internetin myötä se voisi olla moninaistunut marginaalisen ollessa globaalisti saatavilla.
Saatavuus
Keskiyön-leikki-CD-ROM:ia vuodelta 1999 löytyy kirjastoista ympäri Suomen. Jos kaipaat eriskummallista interaktiivista kokemusta, suosittelen.
Samalla levyllä on versiot sekä Windows- että Mac OS -käyttöjärjestelmille, mutta jälkimmäinen vaatii niin vanhaa laitteistoa ja käyttöjärjestelmää, ettei niitä enää monelta taatusti löydy. Windows-version sain toimimaan Windows 7:llä asentamalla ensin Quick Time Playerin erikseen – ei sitä CD:llä olevaa vanhaa vaan uudemman. Teos voi toimia myös uudemmilla Windowseilla, mutta en ole kokeillut. Vanhemmilla puolestaan toimii hyvin todennäköisesti; 95, 98 ja NT on kotelossa mainittukin.
