Kohtalokas ajomatka Italiassa
Vuoteen 1978 sijoittuvassa Wheels of Aureliassa kaasutellaan Italian autoteillä ja käydään samalla keskusteluja matkakumppanien kanssa. Taustalla soi ajan tyyliin tehtyä progressiivista italorockia. Teos on täynnä kulttuurisia viitteitä. Päivän puheenaihe on poliitikko Aldo Moron kidnappaus. Mitä matkalla tapahtuu ja millaiseksi se sanelee nuoren Lellan tulevaisuuden? Erilaisia loppuja tarinalle on 16, ja niihin päätymisestä määräävät lukijan keskusteluissa tekemät valinnat sekä konkreettiset valinnat autotiellä: ketä liftareita poimitaan kyytiin ja minne käännytään risteyksissä.
Wheels of Aurelian on tehnyt pieni italialainen pelistudio Santa Ragione. Tarinasta ja dialogista vastaa We Are Müesli, jonka vahvan, niinikään Italian historiaan sijoittuvan visual novelin Venti Mesi olen aiemmin esitellyt lokikirjassa. Wheels of Aurelian täysversio ilmestyi syyskuussa 2016.
Ei koskaan perillä
Vaikka Wheels of Aureliaa kutsutaan ajopeliksi, ei ajelua voi sanoa realistiseksi tai haastavaksi: auto ei jarruja tunne eikä "muutama kolhu" mitään haittaa. Pelistä ei ole tietoa muuten kuin ehkä laittomassa maantierallissa, johon tulee tahtomattaankin provosoiduksi. Häviö ei ole suoranaisesti häviö, koska se vain muuttaa tarinan kulkua. Erilaiset loput kannustavat useisiin "läpiajeluihin", mutta tarvitsin niitä muustakin syystä. Yksi lukukerta on kestoltaan alle puoli tuntia.
Matka alkaa Roomasta, josta on määrä lähteä Ranskan rajaa kohti. Oma hahmo on nuori nopeista autoista pitävä nainen Lella, joka on lähtenyt jonkinlaiselle henkilökohtaiselle pakomatkalle. Hän poimii diskosta kyytiinsä omaa kriisiään läpikäyvän Olgan, joka yhtä lailla haluaa päästä Ranskaan henkilökohtaisista syistä. Uskoakseni mikään erilaisista lopuista ei kuitenkaan pääty Ranskaan, vaan aina vain jonnekin matkan varrelle. (Tämä ei tarkoita kolaria.)
Tie kiemurtelee pohjoista kohti. Välillä pysähdytään kaupungeissa. Maisemat pysyvät melko samanlaisina, mutta en olisi niitä kauheasti ehtinyt ihailemaankaan, sillä silmät on pidettävä sekä tiellä että keskusteluissa, joissa on tehtävä valinnat nopeasti.
Poukkoilevat keskustelut
Grafiikka ja musiikki luovat teokselle muistettavat puitteet. Toteutus on laadukas. Teksti käsittää matkakumppanien ja satunnaisten tuttavuuksien kanssa käydyt keskustelut, siis dialogin. Lukija valitsee erilaisista valmiista repliikeistä. Vaihtoehtoja per repliikkivuoro on pari plus vaikeneminen.
Liftareiden poimiminen tien varrelta on oma yllättävä elementtinsä. Kyytiin nousee niin elämäntapaintiaania, pappia kuin ryöstäjääkin. Näillä voi olla ratkaiseva vaikutus paitsi keskustelun aiheisiin, myös Lellan tulevaisuuteen.
Koin dialogivalinnat stressaaviksi, koska aikaa osoittava palkki hupeni nopeasti eikä vaihtoehtoja voinut nähdä samaan aikaan, vaan niitä piti selata. Samalla yritin seurata ympäristöä ja liikennettä, ja multitaskaaminen esti tehokkaasti kykyä tulkita sisältöä ja spekuloida. Auto etenee kyllä automaattiohjauksellakin, mutta se törmäilee siitä huolimatta. Keskustelut haarautuvat jonkin verran, mutta sitä oli oikeastaan vaikea havaita, koska aiheet vaihtelevat niin paljon.
Keskusteluissa nousee esiin käsillä olevan ajan kysymyksiä ja ilmiöitä kuten feminismi ja kommunistien ja fasistien vastakkainasettelu. Teos on leimallisesti paikallinen, siis italialainen, ja ainakin minulle siinä oli paljon vieraita nimiä ja käsitteitä. Keskustelut eivät kehity syvällisiksi ja ne ovat lyhyitä. Tuntui hieman kuin olisi selannut jonkinlaista sanakirjaa, joka opettaa italialaista kulttuuria avainsanojen kautta. Itse asiassa sellainen onkin koottu teoksen ekstroihin.
Lukijan hämmennys ja huoli
Vaikka olen käynyt teoksen läpi muutamia kertoja erilaisin valinnoin, olen yhä huolestunut Lellasta ja yhä hämmentynyt hänen identiteetistään. Luulin toisella lukukerralla jopa, että hän on kuuluisa naisrallikuski Lella Lombardi, mutta henkilöiden vakuutetaan olevan fiktiivisiä. Historialliset viitteet ovat joka tapauksessa voimakkaita.
En ole varma, pidänkö tarinan aukkoisuudesta ja tietyllä tapaa nykivästä etenemisestä. On ihan ok, että teos herättää kysymyksiä ensimmäisellä lukukerralla, mutta olin kovin hämmennyksissä vielä neljännenkin kerran jälkeen. Kuka Lella oikein on? Ja enkö todellakaan voi päästä Ranskaan asti selvittääkseni, mitä Lella sieltä hakee? Lellan loppuelämän ratkominen yhden ajomatkan aikana on myös aika raskasta; ei toki valintojen tekeminen, vaan niiden seuraukset. Teoksen lopussa tehdään proosallinen yhteenveto tulevaisuudesta.
Lopuksi
Wheels of Aurelian voi nähdä keskustelusimulaationa, mutta ehkä juuri sellaisena se näyttää heikkoutensa. Kävi muun muassa ilmi, että vaikka ajoin tahallaan harhaan (väärään kaupunkiin) maantierallissa, keskustelun aiheet eivät muuttuneet vaan rallimania oli ilmiliekeissä. Lella siis pakosti provosoitui, vaikka se oli ristiriidassa lukijan toiminnan kanssa.
Ajopelinä Wheels of Aurelia on lähinnä koominen. Törmäilin hullun lailla, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä. Vaihtoehtoiset ja vaihtuvat ajopelit eivät tuntuneet eroavan ajo-ominaisuuksiltaan ratkaisevasti.
Historiatietoutena Wheels of Aurelia on melko populaaria ja siinä mielessä helposti lähestyttävä. Tuntuu kuitenkin, että teoksesta saisi enemmän irti, jos tuntisi ajan Italiaa entuudesta paremmin. Sen voi nähdä jopa nostalgisena muistojen herättäjänä.
Toinen samantyyppinen, autolla ajamisen ja keskustelun yhdistävä teos on [bracket]gamesin Three Fourths Home, joka puhutteli minua syvemmin ja joka avoimesta lopusta huolimatta on ehyempi. Siinä kaasutellaan vain viivasuoraa tietä eteenpäin. Wheels of Aurelian värikäs audiovisuaalisuus tekee kuitenkin vaikutuksen ja toki se pulahduksena Italian lähihistoriaan käy. Konsepti on kiva sovellus valitse-oma-seikkailustasi: tarina haarautuu paitsi kartan, myös liftareiden myötä, jotka edustavat omia yllättäviä sivupolkujaan.
Saatavuus
Wheels of Aurelia on saatavilla Windows-, macOS- ja Linux-tietokoneille sekä konsoleille Xbox One ja Playstation 4.
