IFComp 2017 -satoa: Bookmoss
Devon Guinnin kilpailuteos Bookmoss on kirjoitettu Harvardin Houghton-kirjaston tuella. Valitsin sen puolittaista mielenkiintoa kirjasto-aihetta kohtaan sekä saadakseni kilpailun Twine-annoksen. Se ei edusta mitään erityisen nerokasta tai uusia uria avaavaa linkkien käyttöä, mutta oikeassa asiayhteydessä sillä voi olla käyttötarkoitus. Julkinen, hyvin hoidettu ja turvallinen kirjastoinstituutio ei ole niitä seikkailuherkimpiä paikkoja, mutta historialliset aineistot saattavat kutittaa mielikuvitusta. Ehkä Bookmoss on suunnattu koululaisille ja tehty osin opetustarkoituksessa; kuvaisin sitä "nössöksi kuriositeetiksi".
Teoksessa lukijaa puhutellaan vuoroin Jonina, vuoroin hänen teini-ikäisenä tyttärenään Ginana. Jon on tullut kirjastoon tekemään tutkimusta kirjaansa varten, Gina on lähtenyt mukaan kai ihan vain aikansa kuluksi, vaikkei se hauskaa lauantaita hänelle edustakaan. Kerronta oli kuin isän ja tyttären välinen vuoropuhelu – tai se olisi voinut olla sitä. Koin, että hyvää potentiaalia jäi käyttämättä.
Houhgton on Harvardin yliopiston alainen kirjasto, jossa säilytetään paljon vanhoja alkuperäisiä käsikirjoituksia, kirjoja ja kirjeitä. Bookmossissa voi tunnistaa tutun arkisen kirjastomaailman, jossa palvelualttiit kirjastovirkailijat pitävät hyvää huolta asiakkaista ja aineistoista. Siinä mielessä Bookmoss oli vähän tylsä. Kirjastossa häärii kuitenkin erikoinen avustajakaksikko, joka tutkii papereiden lomasta löytyviä konkreettisia muisto- tai vahinkoesineitä kuten kuivahtaneita kukkia ja hiuksia. Historiallisten dokumenttien väliin on sujahtanut myös erityistä sammalta ja sitä hiplatessaan isä-Jon putkahtaa jonnekin 1800-luvun perinnemaisemaan. Sammal toimii kosketuspintana toisiin maailmoihin hieman LSD:n tapaan. Huolestunut tytär seuraa perässä.
KUVA: Valmiiksi leipääntynyt Gina oli minusta ihan sympaattinen nuori. Validit vaihtoehdot!
Bookmoss sisältää miniseikkailun tai pari. Isä-Jonina huomasin olevani hieman eksyksissä, vaikka 1800-luvun ympäristö viehättikin häntä. Seikkailtiin Old Mansessa, amerikkalaisen sivistyksen kehdossa, josta sellaiset nimet kuten Emerson, Hawthorne ja Thoreau ovat vesoneet. Tämä Uuden-Englannin alue on todistanut myös Yhdysvaltojen vapaussotaa, ja nykyisin se on suojeltu historiallinen matkailukohde. Bookmossissa tunsinkin itseni turistiksi. Samoilin ulkoilmamuseossa, jossa aika oli pysähtynyt mutta elävöitynyt virtuaalisen todellisuuden tapaan.
Paitsi todellisia paikkoja, Guinn on hyödyntänyt teoksessaan myös tekstilainauksia aikalaisilta. Hän on punonut niitä osaksi tarinaa. En oikein saanut niistä otetta, ne eivät tuntuneet relevanteilta, mutta se saattaa johtua siitä, etten tunnistanut niiden tekijöitä.
KUVA: Isä-Jon seikkailee Old Mansessa tekstiseikkailujen tapaan.
Isä-Jonin henkilökuva jäi laihaksi. Hän vaikutti vain jonkin sortin hörhöltä. Tytär Ginassa oli hieman enemmän substanssia, hän onnistui herättämään minussa myötätuntoa. Tämä menee juonipaljastuksen puolelle, mutta Ginan tehtävä on itse asiassa "pelastaa" isänsä takaisin nykyaikaan. Ensin innostuin, että tästähän pieni takaa-ajo ja yhdyttämishaaste saadaan aikaan, mutta ei saatu. Kun teoksessa pystyi ohjaamaan sekä isää että tytärtä, olisi luullut, että heidät pitäisi ohjata samaan paikkaan, mutta ainakin omassa lukukokemuksessani he putkahtivat saman tien toistensa luokse ja tehtävä lässähti siihen.
Käytin lukemiseen reilun puolituntisen. Tekijä kertoo, että loppu on aina samanlainen, mutta siihen voi tulla eri reittejä pitkin. Pienen kokeilun perusteella totesin, että kovin erilaisia ne reitit eivät ole. Linkkien käyttö on harkittua ja hallittua. Teos on juuri sellainen kuin kouluesimerkki Twine-teoksesta voisi olla.
Kuten kaikki IFComp-kilpailuteokset Bookmoss on luettavissa ilmaiseksi. Se avautuu selaimessa.
