EPUB-muoto ja hyperteksti
EPUB-formaatista on tullut e-kirjojen standardi, ja ihan hyvästä syystä. Se on avoin tiedostomuoto, mikä tarkoittaa, että kaikki voivat olla selvillä sen spekseistä. Ja kun kaikki vielä niitä speksejä noudattavat, niin kaikkien elämä on paljon helpompaa. Kun julkaisijat tuottavat standardin mukaisia kirjoja ja lukuohjelmat on tehty näyttämään standardin mukaisia kirjoja, ollaan synkroniassa, jossa lukijan on helppo keskittyä nauttimaan kirjoista. Mutta EPUB:issa on rajoituksensa.
EPUB – XHTML – HTML
EPUB on pohjimmiltaan XHTML:ää, joka on muotosäännöiltään tiukempi versio verkkosivujen luomiseen käytetystä HTML:stä. Muotoiluohjeet eli ulkoasua koskevat suuntaviivat annetaan CSS-muodossa kuten verkkosivuilla. Kaikki, mikä on mahdollista XHTML:ssä tai CSS:ssä, ei kuitenkaan ole mahdollista EPUB:issa. Pyrkimys on ollut pitää EPUB-formaatti yksinkertaisena – ja, mikä olennaisinta, mahdollistaa digitaalinen paperikirjan jäljitelmä.
Verkkosivut ovat aitoja hypertekstejä (tietyin nelsonilaisin varauksin), joilla liikkuminen tapahtuu verkkomaisesti linkkien kautta. EPUB:issa taas kirjaa luetaan sivua kääntämällä eli lineaarisesti, ja siinä on heikko tuki linkeille; varsinaisen hypertekstin luominen on jopa mahdotonta.
Tämä on todella valitettavaa hypertekstiteosten kirjoittamisen kannalta. Se estää tehokkaasti hypertekstikirjallisuuden kehityksen ja lukijoiden löytämisen. Nimenomaan nyt olisi mahdollista tavoittaa hypertekstille lukijoita EPUB:in kautta, kun viimeinkin e-kirjat ovat muodoltaan vakiintumassa ja kauppakin käy, mutta ei, EPUB:ista on pitänyt mennä tekemään paperikirjan kopio eikä pätevää vaihtoehtoa ole vielä olemassa.
Kun parasta ei voi valita... ja sitten kohti jo jotain uutta
Haaveilemani nelsonilainen hypertekstiteos hakee siis edelleen julkaisumuotoaan, mutta en aio jäädä odottelemaan, vaan tarttua haasteeseen, mitä EPUB:illa ja EPUB:issa oikein voi tehdä. "Valveunta syväkirjaksi", lokikirjan ensimmäisen tutkimusmatkan varsinainen aihe, ei ole todellakaan haudattu tai edes ollut hyllytettynä. Olen odottanut merkkiä paitsi Kirjalabyrintilta, myös itseltäni sen suhteen, mikä julkaisumuodon pitäisi olla ja sitä myöten mitkä vaatimukset/mahdollisuudet rakenteen suhteen ovat. Jos niitä ei tiedä, on vähän vaikeaa edes suunnitella.
Kunhan Valveunta valmistuu, voinkin sitten tähyillä jo enemmän tekstiseikkailupelien suuntaan. Tekstiseikkailun tyyppinen toteutus vaatii aivan omanlaistaan käsikirjoitusta, käsikirjoitusta, jollaista en ole koskaan ennen tehnyt. Mutta tarina olisi jo vanha tuttu vuosien takaa. Mitä uusi muoto siitä voi synnyttää, sopii hyvin uuden tutkimusmatkan aiheeksi.
