Eidolon avaa silmät pimeässä
Eidolon on unettomuutta ja valveunia koskettava hyperteksti. Se on kirjoitettu Twinellä, ja se ilmestyi vuoden 2014 loppupuolella sijoittuen XYZZY-vuosikilpailussa kahdeksannelle sijalle. Sen kerronta on sinä-muotoinen ja preesensissä, ja lukija asetetaan kouluikäisen lapsen rooliin. Laji kuuluu fantasian puolelle, tyyli on herkän ja samalla intensiivisen kuvaileva. Eidolon on paikkakeskeinen hyperteksti ja siten se muistuttaa tekstiseikkailupelejä.
Kirjoittaja A.D. Jansen vaikuttaa uudelta tekijältä interaktiivisen fiktion piirissä, en ainakaan löytänyt nimellä mitään muuta. Koin hänen otteensa raikkaaksi ja kaunokirjalliseksi. Eidolonissa aihetta käsitellään tunnustelevalla tarkkuudella ja mielikuvituksekkaasti. Välillä kuvaukset tuntuivat menevän mahtipontisuudessaan yli lapsen, tai kenen tahansa inhimillisen, kokemuspiirin, mutta parhaimmillaan ne välittivät elävästi tämän erikoislaatuisen mentaalis-aistillisen kokemuksen. Valon ja pimeyden vaihtelu, kuten unen ja valveen vaihtelu, on Eidolonissa oleellista.
Musta-harmaa-valkoinen väritys sopii valon, pimeyden ja varjon teemaan. Linkeistä kolme johtaa kuvien lähempään tarkasteluun ja viimeinen vie katkelmasta "ulos": tarinaa edistävään oivallukseen.
Pettävä alku
Alun vaikutelma voi olla pettävä. Kesken todentuntuisen unen heräämisen lukija viedään kierrokselle tytön kotitalossa. Käydään vessassa, juomassa vettä ja tutkimassa muutenkin arkisia asioita – yöaikaan, vain se vaikuttaa erityiseltä. Käy selväksi, että tyttö pelkää unettomuutta ja kärsii jonkinasteisista valveunista ja mahdollisesti unissakävelystä, joka voi liittyä stressaavaan elämäntilanteeseen yksinhuoltajaperheessä.
Olin vähällä lopettaa lukemisen ensimmäisen puolituntisen jälkeen. Osoittautui, ettei tilannetta/kirjanmerkkiä voi tallentaa. Varoituksen sana siis tästä: teos on pidettävä auki selaimen välilehdellä, ellei halua aloittaa lukemista uudelleen alusta. Minulle selvisi, että lukemista kuitenkin kannatti jatkaa, sillä kun oleellinen käänne tarinassa tapahtuu, käy myös alun merkitys aivan eri tavalla selväksi. Kokonaislukuaika on noin kaksi tuntia. Eidolonin voi rinnastaa pitkähköön novelliin.
Varjomaailma
Yrittäessään uudelleen nukkua tyttö saa huoneeseensa kutsumattoman vieraan, toisen tytön, joka kavahtaa valoa. Omien sanojensa mukaan hän tulee kaukaa toisesta maailmasta, jonka kuningas hänen isänsä on. Siinä maailmassa neliöjuuret lasketaan negatiivisista luvuista ja kirjoissa ei koskaan ole kokonaisia tarinoita. Tunkeilija haluaa, että tyttö esittelee hänelle taloa. Nähtyään tytön isoäidin maalaaman erikoisen astiaston hän luo väylän toiseen maailmaan ja vie tytön mukanaan.
Osoittautuu, että tyttö on jäänyt vangiksi toiseen maailmaan. Julmana leikkinä varjotyttö antaa hänelle kolme tehtävää, jotka lukijan pitää onnistua täyttämään. Vain tehtävät suorittamalla ja keräämällä takaisin kolme talosta vietyä esinettä voi lunastaa pääsyn takaisin kotiin. Nämä tehtävät edustavat Eidolonissa pelillisintä ja kaikkein vuorovaikutteisinta linkkien käyttöä, myös oivaltavinta sellaista.
Varsinkin teoksen alussa linkit palvelevat pelkästään ympäristön lähempää tutkimista ja tarinan edistämistä, mutta kun päästään toiseen, fantastiseen maailmaan, niissä piilee myös toiminnallista mekaniikkaa.
Lopuksi
Kuka ilkikurinen varjo-olento oikeastaan on ja mitä kaikki tarkoittaa? Aivan kuten unet, toinen maailma lainaa elementtejä tytön valve-elämästä ja muuntaa ne symboleiksi, samanaikaisesti sekä selittäen että hämärtäen niiden merkitystä. Näin Eidolon luo kuvan tytön senhetkisestä elämästä fantasian keinoin.
Sinä- ja preesensmuotoinen puhuttelu tuntui tässä tarinassa luontevalta ja kävi oikeastaan jo alussa huomaamattomaksi. En kuitenkaan kokenut niiden lisäävän samastumista tai eläytymistä tyttöön. Eidolon on yksinkertainen mutta viehättävä Twine-hyperteksti, ja ennen kaikkea tarina.
Saatavuus
Eidolon on luettavissa ilmaiseksi verkossa.
