Sattumien satumaailma – sooloroolipeli Fabled Lands tarjoaa lukija-pelaajalle vapaan toimijuuden
2021 ilmestynyt videopeli Fabled Lands perustuu 1990-luvulla ilmestyneeseen samannimiseen sooloroolipelikirjasarjaan. Se edustaa hyvin pelillistä interaktiivista fiktiota, jossa ei ole yhtä punaisena lankana toimivaa tarinaa. Sen sijaan kantavana ajatuksena on itse tarinamaailma ja vapaa vaeltaminen ja toimiminen siinä. Tässä suhteessa Fabled Lands -kirjasarja oli lajissaan ensimmäinen. Suhtaudun ratkaisuun kaksijakoisesti. Lukuisiin yksittäisiin tehtäviin perustuva verkkomainen rakenne oli koukuttava, ja se piti minut hyvin aktiivisena 12 tunnin ajan. Samalla kuitenkin kaipasin yhden ison kertomuksen tarjoamaa ankkuria. Fabled Lands nojaa vahvasti satunnaisuuteen: joka käänteessä heitetään noppaa, ja dramaattiset omaisuuden ja hengen menettämiset ovat yleisiä.
Kohtalon kovissa kourissa – vaikuttava multimediateos The Life and Suffering of Sir Brante ottaa statistiikasta ja valinnoista maksimit irti
Kohtalo saa kunnon käsittelyn statistiikkaan ja valintoihin perustuvassa multimediateoksessa The Life and Suffering of Sir Brante, joka ilmestyi vuonna 2021. Historialliseen fantasiamaailmaan sijoittuva tarina on karulla tavalla antoisaa luettavaa. Siinä on paljon draamaa sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnallisella tasolla. Lukijan tehtävänä on ohjata nimihenkilöä tämän elämän halki aina varhaislapsuudesta aikuisuuteen. Matkalla odottavat vaikeat valinnat ja jatkuva tasapainoilu omien ominaisuuksien ja ihmissuhteiden kanssa. Parhaimmillaan tai pahimmillaan tarina aiheutti minulle kylmiä väreitä ja lievää tuskaisuutta. Elämä oli todella epäoikeudenmukaista, vaikka näennäisesti kaikki oli omissa käsissä.
Humoristisella harhailulla Lovecraft-maassa – valintoihin perustuva multimediateos The Innsmouth Case irvailee sekä dekkareille että kauhulle
Tein pienen ja vähän hassun löydön alehintaan viime viikolla. Se on Cthulhu-mytologiasta ammentava humoristinen dekkaritarina – ehkä yhtä mauton kuin miltä se kuulostaakin. 2020 ilmestynyt The Innsmouth Case on valintoihin perustuva multimediateos, joka ylpeilee peräti 27:llä erilaisella lopulla. Kolmen tunnin lukemisella löysin niistä kuusi. Olen lievästi hämmentynyt teoksesta, mutta se huvitti minua kyllä. Kauhun ei tarvitse olla vakavaa, ja tarinan sijoittaminen 2000-luvulle 1900-luvun taitteen sijaan tuntui ihan virkistävältä. Kaikki eivät ole kuitenkaan pitäneet siitä ja sitä on pidetty jopa Lovecraftin perinnön häpäisynä. Teoksen toteutus osoittaa silti vakavuutta ja siinä on tasoa: audiovisuaalisesti ja käyttöliittymältään se on siisti ja omaperäinen.
Spring Thing 2022 -satoa: The Wolf and Wheel – tässä valintaperustaisessa visual novelissa maailmankirjat ovat menneet sekaisin ja menneisyyttäkin voi muuttaa
Runoteoksen jälkeen jatkoin kilpailun takapihalla ja valitsin luettavaksi kilpailun ainoan Renpy-teoksen, fantasiakauhutarinan The Wolf and Wheel. Se on demoksi esitelty mutta itsenäinen ja kokonainen visual novel. Taustatarinan mukaan Lotoskin kylä on vajonnut päättymättömään yöhön, sillä aurinko ei enää nouse. Asukkaat yrittävät jatkaa elämäänsä normaalisti, mutta ruuan puute ja kylmyys ovat alkaneet vaivata. Lisäksi oudot, selittämättömät tapahtumat pelottavat heitä. Lukijalle annetaan rooli tavernan työntekijänä, joka tarjoilemisen ohessa kuulee asiakkaiden kauhutarinoita. The Wolf and Wheel koostuu näistä lyhytkertomuksista ja tarjoilijan oman elämän tapahtumista muutaman päivän ajalta. Teos leikkii ajatuksella, että menneisyyden tapahtumia voi muuttaa.
Spring Thing 2022 -satoa: The Bones of Rosalinda – hypertekstimuotoinen tekstiseikkailu jossa ohjataan yksittäisiä ruumiinosia
Agnieszka Trzaskan kilpailuteos The Bones of Rosalinda on sympaattinen, lämminhenkinen kauhufantasia. Minulla se toi mieleen menneiden aikojen Disney-animaatiot. Teos on toteutettu Twinellä. Se on siis hypertekstuaalinen, mutta siinä on myös toimiva tavaraluettelo. The Bones of Rosalinda on pulmapeli-seikkailu, jossa henkiin herätetty luuranko ja hiireksi alennettu velho yrittävät estää elävien kuolleiden hyökkäyksen läheiseen kylään. Se tarjoaa taikuutta ja toilailua, ja ainakin minulle myös hyvän mielen.
Mahdottomat hybridit odottavat tunnistamistaan – omalaatuinen Bestiary edustaa harvinaista vuorovaikutuksen tapaa, sepittelyä
Eksyin pitkäksi aikaa hidden object -pelien maailmaan, josta olen kirjoittanut Samoojan puolella. Lokikirjaan on kuitenkin jonottanut jo kauan useampikin upea valintoihin perustuva teos, joihin tutustumiseen en vain yksinkertaisesti ole löytänyt riittävästi tarmoa pelaamisen ohessa. Nyt Spring Thing -kirjoituskilpailukin on avautunut äänestäjille, joten luettavaa riittää. Ajattelin kuitenkin alkajaisiksi korjata kurssia jollain muulla. 2019 ilmestynyt Bestiary on kuriositeetti, jossa kirjoittajan (samalla katsoja, kokija ja lukija) tehtävänä on luokitella ja kuvata omituisia olentoja. Teos arpoo olennon fyysisen koostumuksen ja näyttää sen pikseligrafiikkakuvana. Kuvan perusteella, siis pelkän kuvan perusteella, olennolle määritellään identiteetti ja elintavat. Teoksen interaktiivisuus on sepittelyä, joka on harvinainen muttei tuntematon vuorovaikutteisuuden muoto. Bestiaryn harmittoman rujon pinnan alla piilee myös mielenkiintoinen tulkinnallinen ulottuvuus.
IFComp 2020 -satoa: Deus Ex Ceviche – yhdistelyyn perustuva tietokonekalatemppelin korjaussimulaatio on niin kummallinen kuin miltä se kuulostaakin
Chandler Grooverin ja Tom Lenton yhteistyönä syntynyt Deus Ex Ceviche kuului itsestään selvästi lukulistalleni, koska heidän viime kevään Spring Thing -kilpailuteoksensa Jelly teki vaikutuksen ja olen muutenkin tykännyt Grooverin ideoista aiempina vuosina. Tällä kertaa juttu kuitenkin koetteli ymmärrystäni ankarammin. Tajusin teoksen yhdistelyyn perustuvan mekaniikan, mutta sisällön osalta jäin hämmennyksiin. Tuttua ylitsevuotavaa Grooveria se oli, mutta tietotekniikan rinnastaminen uskontoon ja uskonnon talousajatteluun merellisessä ympäristössä oli outoa. Deus Ex Cevichessä pyritään pelastamaan tietokone-temppeli täyttymästä suolavedellä ja vetämään kolme rituaalia bottien, bittien ja pulttien voimalla.
IFComp 2020 -satoa: Captain Graybeard's Plunder – merirosvon suloinen kosto syntyy sitaateista
Lyhykäinen Captain Graybeard's Plunder edustaa hieman harvinaisempaa tekstikatkelmien yhdistelyyn perustuvaa interaktiivisen kirjallisuuden muotoa. Tässä Twine-teoksessa eläköitynyt mutta karvaasta meritaistelutappiosta kaunaa kantava merirosvo kokoaa kaikkien aikojen laivan kaikkien aikojen miehityksellä ja ryöstää kaikkien aikojen saaliin. Hänen voitonriemuaan ei vähennä se, että kaikki tapahtuu vain mielikuvituksessa. Sepitelmän rakennuspalikkoina toimivat lainaukset kirjallisuuden klassikoista.
IFComp 2020 -satoa: Where the Wind Once Blew Free – multimediallinen valitse-oma-seikkailusi-hyperteksti-roolipelihybridi joka koettelee Twinen ja lukijan rajoja
Where the Wind Once Blew Free on roolipelimäinen, multimedialla rikastettu valitse-oma-seikkailusi, joka sijoittuu ihmismäisten eläinten ja uskomusolentojen asuttamaan fantasiamaailmaan. Vaikka sen maagiset puitteet ovat fiktiiviset, siinä on hyvin voimakas tosielämän kaiku. Ympäristö muistuttaa Yhdysvaltojen ja Meksikon raja-alueita autiomaineen ja väkivaltaisine huumekartelleineen. Teoksen käsikirjoituksen takaa löytyy sotaveteraaneista koostuva kirjoittajaryhmä, enkä voi välttyä ajatukselta, että he ovat kanavoineet omia kokemuksiaan ja traumojaan siihen. Minulle lukukokemus oli hyvin kiinnostava vaikkakin emotionaalisesti raskas. Kokemusta rasitti myös teoksen viimeistelemättömyys ja sekava käyttöliittymä.
IFComp 2020 -satoa: Minor Arcana – kohtalokas korttipakka
Kertojanääneltään epätavallinen Minor Arcana on kohtalon olemusta tutkiskeleva Twine-hypertekstiteos. Siinä tarotkorttipakka kertoo omaa tarinaansa, jonka käänteisiin lukija voi vaikuttaa. Puolen tunnin lukuajan sisään ehdin kokeilla useita juonipolkuja, kenties useimmat, läpi. Teos myös nimenomaisesti kannustaa useisiin lukukertoihin. Tarinallisesti yhä uudelleen tapahtuva versiointi selittyy korttipakan hataralla muistilla tai ylipäänsä sepittelevällä luonteella. Minor Arcanan idea herätti minussa voimakkaan déjà-vu-tunteen. Olin varma, että joskus aiemmin on ilmestynyt hyvin samantyyppinen teos, mutta en kuitenkaan löytänyt Interactive Fiction Databasesta viitteitä sellaisesta. Ehkä maaginen tarot teki minullekin temppujaan!
