Mahdottomat hybridit odottavat tunnistamistaan – omalaatuinen Bestiary edustaa harvinaista vuorovaikutuksen tapaa, sepittelyä
Eksyin pitkäksi aikaa hidden object -pelien maailmaan, josta olen kirjoittanut Samoojan puolella. Lokikirjaan on kuitenkin jonottanut jo kauan useampikin upea valintoihin perustuva teos, joihin tutustumiseen en vain yksinkertaisesti ole löytänyt riittävästi tarmoa pelaamisen ohessa. Nyt Spring Thing -kirjoituskilpailukin on avautunut äänestäjille, joten luettavaa riittää. Ajattelin kuitenkin alkajaisiksi korjata kurssia jollain muulla. 2019 ilmestynyt Bestiary on kuriositeetti, jossa kirjoittajan (samalla katsoja, kokija ja lukija) tehtävänä on luokitella ja kuvata omituisia olentoja. Teos arpoo olennon fyysisen koostumuksen ja näyttää sen pikseligrafiikkakuvana. Kuvan perusteella, siis pelkän kuvan perusteella, olennolle määritellään identiteetti ja elintavat. Teoksen interaktiivisuus on sepittelyä, joka on harvinainen muttei tuntematon vuorovaikutteisuuden muoto. Bestiaryn harmittoman rujon pinnan alla piilee myös mielenkiintoinen tulkinnallinen ulottuvuus.
