Humoristisella harhailulla Lovecraft-maassa – valintoihin perustuva multimediateos The Innsmouth Case irvailee sekä dekkareille että kauhulle
Tein pienen ja vähän hassun löydön alehintaan viime viikolla. Se on Cthulhu-mytologiasta ammentava humoristinen dekkaritarina – ehkä yhtä mauton kuin miltä se kuulostaakin. 2020 ilmestynyt The Innsmouth Case on valintoihin perustuva multimediateos, joka ylpeilee peräti 27:llä erilaisella lopulla. Kolmen tunnin lukemisella löysin niistä kuusi. Olen lievästi hämmentynyt teoksesta, mutta se huvitti minua kyllä. Kauhun ei tarvitse olla vakavaa, ja tarinan sijoittaminen 2000-luvulle 1900-luvun taitteen sijaan tuntui ihan virkistävältä. Kaikki eivät ole kuitenkaan pitäneet siitä ja sitä on pidetty jopa Lovecraftin perinnön häpäisynä. Teoksen toteutus osoittaa silti vakavuutta ja siinä on tasoa: audiovisuaalisesti ja käyttöliittymältään se on siisti ja omaperäinen.
Unohtamisen ja muistamisen mekaniikkaa – Unmemory tarjoaa monipuolisesti pulmatehtäviä ja konstikkaan trillerin
Lokakuussa 2020 ilmestynyt Unmemory lupaa kirjan ja pelin saumatonta yhteensulautumaa. Teoksen kuvaus – peli jota voi lukea, kirja jota voi pelata – herätti oikopäätä kiinnostukseni. Unmemoryssä muistinsa menettänyt mies herää haavoittuneena ja löytää tyttöystävänsä murhattuna. Mitä oikein on tapahtunut? Tarinassa on takautuva kerronta. Miestä kuulustellaan murhasta epäiltynä ja hänestä puristetaan ulos vähä vähältä lisää muistoja. Tämä saa teoksessa pulmatehtävien muodon. Tekstin oheen on sijoitettu kuvia, videoita ja äänimateriaalia, jotka sisältävät kätkettyä tietoa. Unmemory on raju tarina manipulaatiosta, toksisista ihmissuhteista ja ekstremistisestä toiminnasta. Se sijoittuu 1990-luvulle, ja se on saanut inspiraationsa vaihtoehtokulttuurista.
IFComp 2020 -satoa: Jay Schilling's Edge of Chaos – tekstiseikkailu-dekkari eläinten asialla
Viimeinen lukemani kilpailuteos oli tekstiseikkailu Jay Schilling's Edge of Chaos. Sen ovat tehneet jo pitkään IF-skenessä mukana olleet Robb Sherwin ja Mike Sousa. Teos käyttää TADS-tekstiseikkailualustaa perinteiseen tapaan, mutta tarina on tuore. Sitä voisi kuvata eläinten asialla olevaksi vegaani-dekkariksi. Tarinan nimihenkilö Jay ei ole mikään kova jätkä, eikä hänellä ole harhakuvitelmia yksityisetsivän työstä tai omasta kyvykkyydestään. Hänet värvätään etsimään kadoksissa oleva nainen, mutta tapaus ei ole suoraviivainen kidnappaus, vaan sen takaa paljastuu erikoinen teollisuusvakoilukuvio, jossa eläimet puhuvat. Lievästi änkyttävän Jayn minämuotoinen kerronta oli viihdyttävää ja sympaattista. Jay Schilling's Edge of Chaos on oleellisesti peli, mutta koin, että tarina ja pelillisyys olivat siinä hyvässä tasapainossa.
Valehteleva valheiden paljastaja – monipuolinen ja monimutkainen visual novel Dry Drowning
2019 ilmestynyt visual novel Dry Drowning on tulevaisuuteen sijoittuva synkkätunnelmainen dekkari, jossa lukijan ohjaama yksityisetsiväkaksikko selvittää samantyyppisten murhien sarjaa. Se yllätti minut positiivisesti kypsyydellään. Teos on esimerkki valintatilanteista, jotka perustuvat lukijan ohjaaman henkilöhahmon erityisominaisuuteen. Tarinan päähenkilöllä on selvänäköisyyden kaltainen kyky tunnistaa valehtelu, jonka hän sitten pyrkii paljastamaan kerättyjen faktatodisteiden nojalla. Tarinan juoni on monipolvinen, henkilöitä on paljon eikä loppuratkaisukaan ole suoraviivainen. Siinä liikutaan myös kahdella eri aikatasolla. Dry Drowningissa on kolme plus yksi erilaista loppua ja selvästi useita erilaisia lukupolkuja.
IFComp 2018 -satoa: Erstwhile
Asukasyhdistyksen puheenjohtaja kuolee kiitospäivän ateriapöytään. Ruumiista irtautunut tietoisuus jää kuitenkin tarkkailemaan tapahtumia. On syytä epäillä, että kuolema ei ollut luonnollinen. Erstwhilessa lukija selvittää hypertekstin keinoin murhan ja siinä sivussa muitakin salaisuuksia, joista vainaja ei eläessään ollut tietoinen. Selvitystyö tapahtuu katsomalla epäiltyjen mieliin ja muistoihin ja keräämällä niistä johtolankoja, joita yhdistämällä avautuu taas uusia muistoja.
IFComp 2017 -satoa: The Fifth Sunday ja The Living Puppet
Tämän vuoden kilpailussa on mukana kolme kiinan kielestä käännettyä teosta. Luin niistä kaksi: Tom Broccolin (salanimi, oletan) dekkarinovellin The Fifth Sunday ja Liu Zianin (salanimi luultavasti tämäkin) fantasiakauhutarinan The Living Puppet. Teostyyppinä ne olivat minusta kiinnostavia, mutta kielivirheet ja osittain hämäräksi jäävä ajatuskulku haittasivat lukemista. On tuskastuttavaa, ettei käännöksiä ole asianmukaisesti tarkistettu, mutta en kuitenkaan sanoisi tarinoita lukukelvottomiksi. Minua niissä viehätti yksinkertainen, vain pariin valintatilanteeseen perustuva konsepti sekä taustamusiikin ja äänitehosteiden käyttö.
IFComp 2016 -satoa: Stone Harbor
Valemeedio saa yllättäen oikean meedion kykyjä, kun skeptinen poliisietsivä hakee apua murhan selvittämisessä. Kaikki alkaa siitä, kun Pietro saa eteensä pingottuneen ja raivoisan hansikkaan. Hän näkee tarkan ja paljastavan näyn menneisyydestä, eikä etsiväkään voi enää epäillä, kun meedio ohjaa tutkimusta esine esineeltä vakuuttavasti kohti syyllistä. Hyvin kirjoitettu ja sympaattinen Stone Harbor on yksinkertainen kevyesti kuvitettu hyperteksti.
IFComp 2016 -satoa: Detectiveland
Komean kliseinen, 1920–40-luvulle viittaava kollaasimainen kansikuva kiinnitti huomioni. Tekstiesittely lupaa niin ikään tuttuun dekkarikuvastoon nojaavaa seikkailua Yhdysvaltojen kieltolain aikaan. Linkin takaa paljastuu tekstiseikkailu Detectiveland, jossa tekstiparseri on korvattu linkkinapeilla. Robin Johnson on luonut oman tekstiseikkailumoottorin, joka sopii erityisesti kosketusnäytöille.
Hajanaisten videopätkien haaste
Sam Barlow määrittelee 2015 ilmestyneen interaktiivisen teoksensa Her Story "työpöytätrilleriksi". Teoksen käyttöliittymänä toimii vanha fiktiivinen tietokone. Teoksen kokija – tuntuu väärältä puhua niin katsojasta, kuulijasta, lukijasta kuin pelaajastakaan – selaa hakusanojen avulla videotietokantaa, joka sisältää yksittäisiä pätkiä seitsemästä eri haastattelusta. Tehtävänä on koota mielessään palasista yhtenäinen tarina.
Yksityisetsivän salaisena aseena metaforat
PataNoir on mielenkiintoinen tekstiseikkailukokeilu. Sen kantavassa ideassa on syvällistä ja kaunokirjallista potentiaalia, mutta tässä sitä sovelletaan kuluneeseen genrekuvastoon huumorimielessä. Konkreettisten esineiden keräämisen ja käyttämisen sijasta PataNoirissa kerätään kuvainnollisia esineitä. Ne voi tunnistaa ympäristöstä vertauskuvina. Kuvainnollisten esineiden avulla manipuloidaan ympäristöä ja ihmisiä – ei psykologisesti eikä konkreettisesti, vaan absurdisti.
