IFComp 2020 -satoa: Ascension of Limbs – parseriperustainen simulaatio riivatusta antiikkiliikkeestä
Parseriteos Ascension of Limbs nappasi huomioni kilpailuteosten joukossa oudolla nimellään. Se kuulosti jotenkin keskiaikaiselta ja surrealistiselta. Teoksen genremääritelmä kauhu-simulaatio ei houkutellut, mutta antiikkiliikkeen pyörittäminen potentiaalisesti kyllä. Kyse on mekaanisesta, satunnaisuudelle perustuvasta pelistä, jossa on löyhä tarinallinen juoni tai ainakin kehyskertomus. Omasta antiikkiliikkeestä löytyy yhä uusia nurkkia koluttavaksi ja siellä on paljon löydettävää, mutta luullakseni en päässyt kahdessa tunnissa kovin pitkälle pelin salaisuuksien selvittämisessä. Ascension of Limbsissä on mielenkiintoinen askel askeleelta tapahtuva perehdytys, tarinallinen sisäänajo, joka avaa pikkuhiljaa uutta toiminnallisuutta samalla selittäen sen. Teoksen kiinnostavuutta voi lisätä myös, että sen tekijä on suomalainen AKheon.
IFComp 2020 -satoa: Standing on the Shoulders of Giants – tiesitkö että Isaac Newtonin Luonnonfilosofian matemaattiset perusteet on plagiaatti tulevaisuudesta?
Tekstiseikkailu Standing on the Shoulders of Giantsin idea rakentuu ajallisen paradoksin varaan. Se tuntuu alleviivaavan sitä, kuinka suuret tieteelliset löydöt ovat aikaansa edellä, mutta samalla riippuvaisia aiemmista löydöistä. Ilmur Eggert on pukenut tämän pienen seikkailun muotoon, jossa 1600-luvulla elänyt fyysikko-matemaatikko Isaac Newton vierailee vaihtoehtoisella 2000-luvulla ja tuo sieltä mukanaan jotain, mikä muuttaa historian kulkua.
IFComp 2020 -satoa: Shadow Operative – helppo ja hauska kyberpunkmaailmaan sijoittuva parseri/hypertekstiseikkailu
Shadow Operativessa astutaan freelance-vakoojahakkerin housuihin. Journalisti-ystävä on tutkinut jo jonkin aikaa biotekniikkayrityksen hämärähanketta ja pyytää apua. On soluttauduttava yrityksen päämajaan ja murtauduttava heidän sisäverkkoonsa salaisuuksien paljastamiseksi. Tässä Vorple-laajennetulla Informilla tehdyssä tarinassa on käytettävissä linkkiperustainen käyttöliittymä parserin rinnalla. Käytin itse enimmäkseen linkkejä, ja ne antoivat suhteellisen sujuvan kokemuksen. Shadow Operative on hyvinkin klassinen seikkailupeli, jossa on hauskoja pulmatilanteita. Ne sijoittuvat paitsi ruumiilliseen todellisuuteen myös virtuaalimaailmaan.
Spring Thing 2020 -satoa: Napier's Cache
1590-luvulle sijoittuva puolihistoriallinen tekstiseikkailu Napier's Cache esittelee matemaatikko John Napierin vähemmän tunnetun "hämärän puolen" alkemistina ja maagikkona. Lukijan – tai tässä tapauksessa paremminkin pelaajan – osana on toimia hänen apulaisenaan toimittaen erinäisiä pikkutehtäviä. Tarina perustuu aitoon historialliseen dokumenttiin, Napierin ja ritari Robert Loganin väliseen sopimukseen aarteen etsimisestä. Tapahtumapaikkana on jylhällä paikalla Pohjanmeren rannalla sijaitseva Fast Castlen linna, josta on nykyisin jäljellä pelkät surkeat rauniot. Napier's Cache on yksinkertainen, lyhyt ja ihan hauska ja viihdyttävä tarina. Peliksi se on helppo.
IFComp 2017 -satoa: Eat Me
Chandler Grooverin ylitsepursuavassa parseriteoksessa Eat Me syödään paljon ja mitä hyvänsä. Syömistä voisi jopa sanoa pääasialliseksi lukutavaksi. Grooverin viimevuotinen kilpailuteos Mirror and Queen oli suosikkini, mutta ihan siihen ei tämänvuotinen kilpailuteos yllä. Eat Me on oleellisesti tehtäväkeskeinen ja siinä mielessä pelillinen. En sanoisi sitä vaikeaksi, mutta jokseenkin absurdi logiikka toi haastetta. Teoksen maailma on kuitenkin rajattu hyvin ja pelkällä ennakkoluulottomalla tutkimisella ja syömisellä pääsee pitkälle.
Kehitysalustat interaktiivisessa kirjallisuudessa
Kirjoittajan korvissa "kehitysalusta" voi kuulostaa kaamean tekniseltä ja rajoittavalta. Eikö tekstiä vain kirjoiteta, ihan sama millä ja mihin muotoon? Perinteisessä kirjallisuudessa kaikki on sallittua, mutta vain yhdellä tasolla – se on tiettyä horisontaalista anarkiaa. Vuorovaikutteinen kirjallisuus vaatii hieman toisenlaista suunnittelua: toisaalta se on tiukempaa, toisaalta se avaa uusia tasoja. Kehitysalustat edustavat erilaisia kehyksiä, joiden sisään kirjoittaja teoksensa luo. Ne voivat olla yhtä hyvin työpohjia kuin työkaluja, johtavia ideoita ja kokoavia nimikkeitä. Joskus ne sanelevat muodon, joskus ne jättävät sen avoimeksi. Linkkipankissa olen jakanut teokset luokkiin kehitysalustan mukaan. Muita luokkia ovat vuorovaikutteisuuden tapa (siitä selvitys jo aiemmin) sekä tavanomaiset laji ja kieli. Seuraavassa lyhyet kuvaukset kustakin tällä hetkellä linkkipankissa edustetusta kehitysalustasta.
IFComp 2016 -satoa: Mirror and Queen
Neljänneksi lukemakseni kilpailuteokseksi valikoitui Chandler Grooverin kuvastoltaan ylipursuava kauhunsekainen fantasia Mirror and Queen. Se haastaa avaamaan keskustelun mistä tahansa aiheesta. Lukija on peilin edessä itseään ja elämäänsä tarkasteleva kuningatar, joka kadehtii syvästi ja murhanhimoisesti nuorta prinsessaa. Mirror and Queen on mukaelma Lumikki-sadusta.
Matkalla autiomaahan, ja autiomaa tulee sisään
2000 ilmestynyt Shade on kohonnut interaktiivisen fiktion nykykaanoniin hyvällä syyllä. Pikkuhiljaa yhä kauhistuttavammaksi käyvä asetelma tuo lukijan iholle kylmät väreet tavalla, jolla vain paras tekstiseikkailu sen voi tehdä. Kuten kirjallisuudessa teoksen todellisuus rakentuu tekstuaalisesti, mutta kuten peleissä lukija on sen sisällä konkreettisesti.
Lukemista aistien varassa ja etsien aukkoja juonesta
Matt Sheridan Smithin You Can’t See Any Such Thing on taiteellinen tekstiseikkailu, jos sitä edes voi sanoa tekstiseikkailuksi. Pikemminkin se vain perustuu navigoinnille tekstitilassa. Joka tapauksessa siinä on tekstiparseri, johon kirjoittamalla lukija löytää uutta sisältöä. Kiinnostavaksi ja samalla kaunokirjalliseksi sen tekee suuntaus henkilöiden sisimpään sekä faktan ja fiktion suhde. Vaikka teoksen rakentumisen tapa muistuttaa assosiatiivista hypertekstiä, tekstiparseri tarjoaa lukijalle omaehtoisemman tavan lähestyä teosta.
Yksityisetsivän salaisena aseena metaforat
PataNoir on mielenkiintoinen tekstiseikkailukokeilu. Sen kantavassa ideassa on syvällistä ja kaunokirjallista potentiaalia, mutta tässä sitä sovelletaan kuluneeseen genrekuvastoon huumorimielessä. Konkreettisten esineiden keräämisen ja käyttämisen sijasta PataNoirissa kerätään kuvainnollisia esineitä. Ne voi tunnistaa ympäristöstä vertauskuvina. Kuvainnollisten esineiden avulla manipuloidaan ympäristöä ja ihmisiä – ei psykologisesti eikä konkreettisesti, vaan absurdisti.
