Vera Blanc paranormaalien ilmiöitten jäljillä
Vera Blanc -sarjan kaksi ensimmäistä osaa, Full Moon ja Ghost in the Castle, ovat sarjakuvatyyliin toteutettuja visual noveleja, joissa valinnat ja erityiset minipelit vaikuttavat loppuratkaisuun. Nämä Winter Wolvesin vuonna 2010 ilmestyneet teokset ovat ihan kaupallista tasoa, mutta sisällöllisesti niitä voisi verrata B-luokan elokuviin: viihdyttäviä ja potentiaalisesti koskettaviakin, mutta täynnä kliseitä ja laskelmoituja juonenkäänteitä. Olen tavallaan vähän nolo myöntäessäni, että todellakin kävin kaksi Vera Blancia läpi ja jopa pidin niistä.
Olen aiemmin tutustunut Winter Wolvesin toiseen visual novel -sarjaan Bionic Heart, mutta vain demojen verran, ja olen tainnut vilkaista Heileeniakin, mutta todennut, ettei se ole minua varten. Ovatko visual novelit ylipäänsäkään "minua varten", on yhä avoin kysymys.
Päätin altistaa itseni Vera Blanceille ja Bionic Hearteille kokonaisuudessaan antaakseni visual noveleille mahdollisuuden. Ensiksi mainitussa graafinen tyyli alensi kynnystä: se ei ole visual noveleille tyypillistä mangaa. Jälkimmäisessä minua kait itse asiassa kiinnosti tarinamaailma ja sellainen "kolmikymppisen kypsyyden" tuntu. Bionic Heart 1 & 2 minulla on kuitenkin vielä läpikäymättä.
Veran kutsumus
Vera Blanc on multimiljonäärin tytär, jolta ei koskaan ole puuttunut materiaa tai mitään, mitä rahalla ja asemalla saa. Hänen elämässään tapahtuu kuitenkin käänne. Kehyskertomuksen mukaan Vera käy kuoleman rajalla ja sen seurauksena saa paitsi erikoisia kykyjä, myös kutsumuksen tehdä elämässään hyvää.
Tekeekö yksityisetsivän auttaminen ja paranormaalien tapausten tutkiminen maailmasta paremman, en tiedä, mutta Veran arvot ovat kyllä kohdallaan. Ihmissusia ja varsinkin kummituksia voi ymmärtää ja kohdella inhimillisesti. Tarinoissa tutkitaan samalla myös maallisia rikoksia ja toimitetaan pahoja rikollisia ja korruptoituneita virkamiehiä oikeuden eteen.
Visual noveleita liukuhihnalta?
Vera Blancit eivät ole aivan tyypillisiä Ren'Pyllä tehtyjä visual noveleita. Esimerkiksi erillisiä taustakuvan päälle ilmestyviä henkilöpotrettaja ei ole, vaan henkilöt ovat osa taustakuvaa eikä niitä ole animoitu ilmeiden tai asentojen muuttamiseksi. Tyyli on hyvin sarjakuvamainen.
Ruudun alaosassa on laatikko tekstisisällöille, ja tekstiä voi edistää painamalla välilyöntiä tai klikkaamalla hiirellä. Aika ajoin lukijan eteen tulee valintatilanteita, jotka voivat koskea yhtä hyvin keskustelun aiheita kuin tekemistä, kuten mitä tutkitaan.
Vera Blanceissa käytetään myös karttaa, jonka kautta siirrytään paikasta toiseen, mikä tuo niihin seikkailupelimäisyyttä. Lisäksi lukijalla on käytettävissään Veran muistivihko, jolla en nähnyt kuitenkaan muuta merkitystä kuin tapahtumien ja henkilöiden mieleen palauttaminen.
Erikoisempaa visual novelille ovat keskeisessä roolissa oleva sanapeli sekä minipelit, jotka tulevat takaa-ajotilanteissa tai etsittäessä vihjeitä ympäristöstä.
Veran erikoiskyky, toisten ajatusten lukeminen, on esitetty klassisen sanapelin muodossa. Lukijan tehtävänä on arvata kirjain kerrallaan ajatuksen ensimmäiset sanat, ja kolmesta väärästä arvauksesta Vera epäonnistuu. No, onko tämä kovin "realistinen" esitys ajatustenluvusta? Ehkei, mutta yksinkertaisen nokkela idea, ja katkaistessaan lukemisen aina välillä sanapelit toivat kerrontaan rytmiä ja tuntuivat mukavalta vaihtelulta.
Grafiikka
Vaikka grafiikka ei ole visual noveleille tyypillistä mangavariaatiota, jouduin silti katsomaan sitä vähän sormien läpi. Eihän kauniissa ja komeissa hahmoissa mitään vikaa ole, mutta Vera Blancien henkilöt ovat kuin Playboyn lehdiltä repäistyjä.
Koko ajan haettiin tekosyytä näyttää uhkea Vera vähissä pukeissa ja viitattiin hänen ulkonäköönsä ja ihannoitiin nuorekkuutta. Vera on kuitenkin reipas ja sympaattinen nuori nainen, eikä hän suinkaan jäänyt älyssä kakkoseksi miesten rinnalla. Seksismi koski yhtä lailla miehiä, heilläkin on ulkonäkö- ja nuoruusihanteensa.
Kuvitus on runsasta, paikkoja on melko paljon, ja molemmat Vera Blancit ovat grafiikaltaan kelvollista kaupallista tasoa.
Kyllähän se Vera viehättävä on, mutta bikinit tässä kontekstissa?
Mukavat minipelit?
Minipelit eivät välttämättä ole kaikkien mieleen, ja alussa voi valita, lukeeko tarinan niiden kanssa vai ilman. Yksi minipeleistä, eroavaisuuksien hakeminen kahden kuvan väliltä, osoittautui erittäin turhauttavaksi: erot olivat pienten roskien luokkaa.
Minipeleissä epäonnistumisella on myös vakavat seuraukset, usein se johtaa jopa Veran kuolemaan. Mahdollisuuksia kuolla Vera Blanceissa onkin paljon, joten ahkera tilanteen tallentaminen kannattaa.
Argh. Kaksi eroa on vielä muka löytämättä!
Kieli ja kerronta
Tarinat on kirjoitettu ihan ok. Dialogeja käytiin sujuvasti ja juoni eteni mukavaa vauhtia. Välillä olin hukassa sen suhteen, mihin pitäisi mennä. Kokeilemalla se selvisi, mutta kerronta ei tältä osin ollut ihan onnistunutta. Juonivaiheita oli monia ja loppuratkaisut yllättäviä. Tarinat asettuvat rehellisesti paranormaalin puolelle: outojen tapahtumien lopullinen selitys ei ole tieteellinen tai realistinen.
Mainitsemisen arvoista ehkä on, että tekijä on italialainen Celso Riva. Tekstit hän on joko käännättänyt italiasta englantiin tai antanut englannin natiivin kirjoittaa ne suunnitelman pohjalta. Riva elättää itsensä Ren'Pyllä tehdyillä visual noveleilla, roolipeleillä ja simulaatioilla, jotka ilmestyvät hänen toiminimensä Winter Wolves alla. Grafiikat, musiikit sekä mahdollisen ääninäyttelyn hän tilaa ulkopuolelta.
Saatavuus
Vera Blancit ovat saatavilla Windows-, Mac OS X -ja Linux-tietokoneille sekä Android- ja iOS-laitteille, ja niistä on ladattavissa melko pitkät demot, joista saa hyvän käsityksen: Windows, Mac OS X, Linux, Android, iOS. Mobiililaiteversioista en tiedä tarkemmin (edellinen koskee työpöytäkoneversioita), mutta ilmeisesti niissä seksuaalista kuvastoa on sensuroitu.
