En oikeastaan ole esitellyt Valveunta eli käsikirjoitusta, josta tämä blogi sai alun perin sysäyksensä. Olen viitannut siihen ja puinut joitain siihen liittyviä kysymyksiä, mutta varsinainen tarina on pysynyt hämärässä. Ensinnäkin koko kysymys tarinasta on parasta ymmärtää puheeksi "sisältösuunnitelmasta". Se on joka tapauksessa taso, jolta näen sen tällä hetkellä.

Valveunta kertoo henkilöstä tai tämän elämästä – eroa näiden välillä on oikeastaan mahdoton tehdä. Hän toimii lääkärinä, mutta Valveunta ei ole dokumentti lääkärintyöstä vaan enemmänkin kertomus erään lääkkeen väärinkäytöstä, nimittäin morfiinin. Morfiinihan tunnetaan hyvin tehokkaana kipulääkkeenä, mutta sitä käytetään myös päihteenä. Valveunen päähenkilö käyttää sitä molemmissa merkityksissä; kipu vain ei ole fyysistä vaan psyykkistä.

Narkomaanihan ei ole varsinaisesti päihdekäyttäjä. Hän saattaa alun perin olla sitä: ainetta kokeillaan huvimielessä. Mutta kuka tulee riippuvaiseksi ja kuka ei? Täytyy olla jokin psyykkinen tarve tullakseen riippuvaiseksi (pois lukien ne, joiden kohdalla kyse on puhtaasti fyysisen kivun lievittämisestä). Fyysinen riippuvuus syntyy tottumalla, ja jotta ehtisi tottua, täytyy olla jokin psyykkinen tarve, johon aine vastaa heti. Näin on myös Valveunen päähenkilöllä. Morfiini on hänelle tunteiden puudutusaine: masennuksen, ahdistuksen ja vihan.

Se ullakolta löytyvä vanha laatikko

Mutta Valveunta ei kerro vain morfiinin käytöstä tai lääkärin työstä, kertoohan se kokonaisesta elämästä. Se kertoo yleisellä tasolla syvästä yksinäisyydestä, toivon menettämisestä ja etäisyyksistä ihmisten välillä. Surullinen juttu? Kyllä, ja vakava juttu. Mutta se on tarkoitettu luettavaksi, eikä sitä ole kirjoitettu kenenkään terapiaksi.

Se on kuin avattava arkku, josta löytyy kaikennäköisiä esineitä ja kullakin on omanlaisensa arvo lukijan käsissä. Se on jotain "löydettävää" samaan tapaan kuin ullakolle unohtunut vanha laatikko: täynnä valokuvia, dokumentteja, kirjeitä ja kysymyksiä – mysteeri menneisyydestä.

Kulttuurihistoriallinen konteksti

Valveunta on tarina menneisyydestä. Se sijoittuu 1900-luvun alkuun ja 1800-luvun loppupuolelle. Päähenkilö on lähtöisin Durhamin piirikunnasta Pohjois-Englannista, kaivoskylien ja historiallisten kaupunkien, mäkien ja Wear-joen mailta. Kausi, johon hänen elämänsä sijoittuu, on Brittiläisen imperiumin kulta- ja samalla auringonlaskun aikaa, ja hän saa kokea oman osansa siitä: armeijan lääkärinä ensin Egyptissä Sudanin valloitusretkellä ja sittemmin Länsirintamalla.

Kotipuolessa Newcastlen kaupungissa hänellä on vastaanotto ja apteekki ja näennäisen mukava elämä, joka on ristiriitoja täynnä – ei vähäisimpänä avioliiton ulkopuolinen suhde. Valveunta on myös rakkauskertomus, ja se on kertomus epäsovinnaisesta perheestä, joka jää kauaksi niin sanotuista viktoriaanisista ihanteista, kuten koko päähenkilön elämä jää. Mutta moraali ja vastuuntunto, niitä ei häneltä puutu. Keskeisenä teemana on ihanteiden ja todellisuuden sekä toiveiden ja toteutumien suhde.

Valintojen merkitys

Valveunta on keitto, jossa on monta ainesosaa, ja valintojen – vaihtoehtoisen polkujen – ansiosta niitä tulee lukijan lautaselle eri määriä. Jonkun annos voi maistua enemmän lapsuudelle kuin toisen annos, tai jollekin tarina on romanttisempi. Morfiinin vuoksi kuolema, uni ja todellisuuden niin sanottu toinen puoli tulee aina olemaan läsnä, mutta päähenkilön kuolemaa ennen aikojaan ei tarvitse pelätä.

Vaikka koko juttu voi kuulostaa synkältä, en ole halunnut kirjoittaa sitä raskaasti. Se on sommiteltu melko nopeasti luettavaksi, ja toivottavasti lukukokemus on kaunokirjallinen myös esteettisessä mielessä. Ennakkoluuloille narkomaanin elämästä ei ole sijaa. Ennen kaikkea haluan näyttää tämän henkilön ihmisenä kuten kuka hyvänsä, minänä ja sinänä. Tästä syystä valinnatkin sopivat tarinaan mainiosti.

Syväkirja Valinnat