Hajanaisten videopätkien haaste
Sam Barlow määrittelee 2015 ilmestyneen interaktiivisen teoksensa Her Story "työpöytätrilleriksi". Teoksen käyttöliittymänä toimii vanha fiktiivinen tietokone. Teoksen kokija – tuntuu väärältä puhua niin katsojasta, kuulijasta, lukijasta kuin pelaajastakaan – selaa hakusanojen avulla videotietokantaa, joka sisältää yksittäisiä pätkiä seitsemästä eri haastattelusta. Tehtävänä on koota mielessään palasista yhtenäinen tarina.
Her Storyssä katsotaan pätkiä vanhoista poliisikuulusteluista. Kysymysten tekijä on kameran takana, eikä kysymyksiä saa koskaan tietää. Vaikka teoksen pääaiheeksi sanotaan murhaa, on kuulusteltava nainen itsessään vähintään yhtä kiinnostava.
Aiemmin lokikirjassa olen nostanut esille Sam Barlowin tekstiseikkailupohjalle luoman Aisle vuodelta 1999. Se on hyvin kokeellinen ja kaukana varsinaisista tekstiseikkailuista. Lukija voi kirjoittaa parseriin yhden lukukerran aikana ainoastaan yhden käskyn. Ideana onkin lukea teos monta kertaa kirjoittamalla joka kerralla eri käsky. Vähitellen teoksen takana oleva tarina avautuu lukijalle, mutta teos jättää samalla tilaa tämän omille tulkinnoille.
Näin Her Storyssä paljon yhtäläisyyttä Aisleen. Aisle koostuu pelkästä tekstistä ja se on hyvin koruton. Her Storyssä sen sijaan on täysgraafinen ulkoasu, taustamusiikkia ja ääniefektejä ja siinä käytetään elävää kuvaa. Mutta pohjimmiltaan idea on sama: sisältö paljastuu lukijalle pikkuhiljaa tämän keksiessä uusia hakusanoja. Myös Her Storyssä on tekstiparseri, johon kirjoitetaan, ja videoihin saa tekstityksen, joten siitä voisi hyvin tehdä tekstiseikkailusovituksen. Audiovisuaalisena Her Story on kuitenkin kerännyt aivan eri tavalla huomiota ja päässyt laajemman yleisön tietoisuuteen. Sitä on kehuttu ja palkittu, vaikka idea sinänsä ei ole uusi ja uniikki. Vastaavia tietokannan tutkimiseen perustuvia pelejä on tehty jo 1980-luvun lopulla.
Her Story on siis eräänlainen hakuteos. Korjasin tämän myötä myös aiempaa määrittelyäni Aislesta valintoihin perustuvana fiktiona. Lokikirjan vanha postaus sen todella niin määrittelee. Minulla on ollut vaikeuksia määritellä Aisle ylipäänsä mitenkään, mutta Christine Loven Analogue, A Hate Story sytytti lopultakin päässäni lampun, mistä interaktiivisesta teosmuodosta oikein on kyse. Loven Digital, A Love Story kuuluu samaan kategoriaan. Eli hakuteokset tai tietokannat. Näissä teoksen sisältö on tahallaan pirstaleinen ja lukijan tehtävänä on koota pirstaleista yhtenäinen tarina – yleensä siitä, mitä menneisyydessä on tapahtunut.
Keltaiset silmät merkitsevät vielä katsomattomia videoita. Alhaalle voi kerätä omaa "muistipankkia". Videoille voi myös antaa omia tägejä. Ylhäällä oikealla näkyy hakuhistoriaa. Mahdollisia hakusanoja on paljon, mutta teoksen voi "lopettaa" jo ennen kuin on löytänyt niistä puolet.
Her Storyssä kootaan tarinaa murhasta ja siihen johtaneista tapahtumista. Videoilla poliisi kuulustelee naista. Kyse on olennaisesti myös kuulusteltavan identiteetistä ja perhetaustasta. Jokainen klippi on tägätty: videoilla esiintyvät sanat toimivat samalla hakusanoina. Aivan kuten Aislessa, koin epäilyksineni luovani osittain tarinaa itse.
Hakuteos-muoto on tavallaan äärimmäisen interaktiivinen. Se ei vaadi ainoastaan keksimään aina seuraavan hakusanan, vaan myös aktiivisesti rakentamaan mielessään käsitystä tapahtumien kulusta tai yleisemmin asioiden keskinäisistä suhteista. Her Story osoittaa, että tämänkin teosmuodon kautta voi välittää tarinoita, eikä materiaali jää lukijalle pelkäksi kokoelmaksi irrallisia, sekalaisia fragmentteja. Her Story on kuin palapeli.
Videoita katsellessa olin mietteliäs ja rentoutunut. Käyttöliittymä oli kivan retro viitaten jonnekin 90-luvun Windows-tietokoneisiin ja yhdessä äänimaailman kanssa se synnytti tunteen, että todellakin istuin tietokoneen ja vanhan mysteerin äärellä. Barlow kertoo pelkistäneensä teosta kehitystyön myötä paljon. Alun perin se oli ilmeisesti paljon pelillisempi. Mielestäni näin se on juuri hyvä.
Saatavuus
Her Story on saatavilla Windows- ja Mac OS X -käyttöjärjestelmille sekä iOS-laitteille.
