Elokuvissa nurin päin
10:01 on Lance Olsenin 2005 ilmestynyt romaani ja samanniminen hypermediateos. Se sijoittuu amerikkalaiseen elokuvateatteriin ja käsittää 10 minuuttia juuri ennen elokuvan alkamista. Se koostuu lyhyistä elokuvamaisista otoksista, jotka kuvaavat noin 50 katsomossa istuvan henkilön ajatuksia ja elämäntilannetta näyttäen joskus myös välähdyksen heidän tulevaisuudestaan. Alun perin lineaarisesti luettavana paperikirjana ilmestynyt teos sopii hyvin, kenties osuvamminkin graafiseen hypertekstimuotoon.
Hypermediateos syntyi kirjailijan ja kuva- ja mediataiteilija Tim Guthrien yhteistyönä. Se avautuu selaimessa ja on luettavissa ilmaiseksi.
Teoksen keskusnäkymä on katsomoon päin. Elokuvan sijasta kerronnan kohteena ovat katsojat. Elokuvakankaasta on tavallaan tullut peili. Näkymän alapuolella on aikajana. Tekstisisällöt avautuvat näkymän päälle tuleviin pikkuikkunoihin, jotka voivat sisältää useampia "välilehtiä". Tekstin seassa on ajoittain teoksen ulkopuolelle osoittavia linkkejä. Joskus näkymän päälle avautuu automaattisesti kuvia, jotka liittyvät sillä hetkellä auki olevaan tekstikatkelmaan. Teos sisältää myös ääniefektejä.
Kolme erilaista lukutapaa
Verkkoteoksen käyttöliittymä mahdollistaa erilaiset tavat lukea. Ensinnäkin sen voi lukea kronologisessa järjestyksessä, paperikirjan kaltaisesti. Tällöin aikajanalle sijoitetut katkelmat seuraavat toisiaan automaattisesti lukijan napauttaessa eteenpäin osoittavaa nuolta. Henkilö, jota ja jonka kautta tekstikatkelma katsoo, vaihtuu taajaan. Toisinaan kerronta palaa takaisin jo aiemmin vierailtuun henkilöön, ja nämä henkilökohtaiset katkelmasarjat muodostavat teoksen sisään omia minitarinoitaan.
Teos sisältää lukuohjeet, ts. käyttöliittymän selityksen.
Toinen tapa lukea on napauttaa siluettimaisina katsomossa näkyviä henkilöitä. Lukija päättää silloin itse, mitä lukee ja missä järjestyksessä. Siluetin napauttaminen avaa henkilöä koskevan tekstikatkelman riippumatta sen sijainnista aikajanalla. Halutessaan lukija voi lukea kaikki henkilöä koskevat katkelmat peräkkäin (pikkuikkunan numeroidut välilehdet).
Kolmas tapa lukea on aikajanan kautta. Kun lukija napauttaa aikajanalla jotain pallukkaa, avautuu siihen hetkeen sidottu katkelma. Lukutapojen välillä voi vaihtaa vapaasti.
Kaleidoskooppi
Vaikka tekstikatkelmat ovat perinteisen mittapuun mukaan lyhyitä, tuntuivat ne minusta jostain syystä väsyttäviltä. Kokemusta ei lievittänyt se, että katkelmia myös on todella paljon. En tiedä, olinko vain huonossa lukuvireessä vai enkö innostunut kerronnasta. Aivan kuin olisin katsonut kaleidoskooppiin: vau-elämystä seurasi pian huonovointisuus. Voi olla, että kokisin kirjamuodon ihan samalla tavoin hajottavaksi. Teosta voisi kuvata tajunnanvirtamaiseksi poptaiteeksi.
Kafkan mainitseminen ei tee teoksesta korkeakirjallisuutta. 10:01 on erilaisten henkilöiden järjestämä tyylillinen ilotulitus.
Kuten kuvitella ehkä saattaa, henkilöitä on joka lähtöön, kissasta pankkiryöstäjään. Sinänsä tarjonta on värikäs ja viihdyttävä, mutta mitä teos oikeastaan viestii? Jokainen henkilö on kuin oma elokuvansa, josta näemme trailerin kaltaisen otteen. Henkilöiden sisäisyydet sekoittuvat elokuvateatterin ulkoisuuteen, ja toden ja kuvitellun rajat häilyvät.
Saatavuus
10:01 on luettavissa ilmaiseksi verkossa. Se avautuu selaimessa ja vaatii toimiakseen Adobe Flash Playeriä.
