Muistiinpanoja kirjallisilta löytöretkiltä. Tuulen vietävänä, mutta päättäväisesti matkalla tuntemattomille maille. Teosesittelyjä ja ajatuksia interaktiivisesta kirjallisuudesta. Tilaa lokiotsikot tuoreeltaan:

Mahdottomat hybridit odottavat tunnistamistaan – omalaatuinen Bestiary edustaa harvinaista vuorovaikutuksen tapaa, sepittelyä

huhtikuu 2022 kirjoittanut Julius Smed Teosesittelyt

Eksyin pitkäksi aikaa hidden object -pelien maailmaan, josta olen kirjoittanut Samoojan puolella. Lokikirjaan on kuitenkin jonottanut jo kauan useampikin upea valintoihin perustuva teos, joihin tutustumiseen en vain yksinkertaisesti ole löytänyt riittävästi tarmoa pelaamisen ohessa. Nyt Spring Thing -kirjoituskilpailukin on avautunut äänestäjille, joten luettavaa riittää. Ajattelin kuitenkin alkajaisiksi korjata kurssia jollain muulla. 2019 ilmestynyt Bestiary on kuriositeetti, jossa kirjoittajan (samalla katsoja, kokija ja lukija) tehtävänä on luokitella ja kuvata omituisia olentoja. Teos arpoo olennon fyysisen koostumuksen ja näyttää sen pikseligrafiikkakuvana. Kuvan perusteella, siis pelkän kuvan perusteella, olennolle määritellään identiteetti ja elintavat. Teoksen interaktiivisuus on sepittelyä, joka on harvinainen muttei tuntematon vuorovaikutteisuuden muoto. Bestiaryn harmittoman rujon pinnan alla piilee myös mielenkiintoinen tulkinnallinen ulottuvuus.

Bestiary eli suomeksi bestiaari jatkaa keskiaikaista eläinhakemistojen perinnettä. Bestiaarit eivät tarkkaan ottaen olleet kovin luonnontieteellisiä ja faktaperustaisia, vaan havaintoihin perustuvan tiedon lisäksi niissä oli moraalisia opetuksia ja symbolisia selityksiä. Ne oli valjastettu kristillisen teologian palvelukseen.

Bestiary: naakkarhu — Bestiary tarjoaa kevyen kirjoitusharjoituksen. Teoksen hengen mukaisesti mitä sopimattomampi kuvaus, sitä parempi ehkäpä, mutta huomasin sovittavani sepitelmät sekä olennon habitukseen että elinympäristöön.

Bestiaryn on tehnyt kanadalainen Jeverage eli Jess K omien sanojensa mukaan reilussa viikossa. Se on yksinkertainen toteutukseltaan, käytettävyydeltään ei ihan paras, mutta ehdottomasti uniikki pikku teos. Sen perustana on satunnaisuus. Teos arpoo olennot neljästä eri kuvaelementistä: olennon pää, olennon keskiruumis, olennon jalat ja taustakuva. Se luo hybridin, joka voi ilmetä eri elinympäristöissä. Tulos on poikkeuksetta melko rujo. Pää, vartalo ja raajat sopivat huonosti yhteen.

Teoksen kanssaluoja – sinä ja minä – haastetaan määrittelemään olennon "laji", vaikka se on oikeasti räikeä, mahdottoman tuntuinen risteytymä. Taustakuva tuntui minusta vaikuttavan vahvasti olennon olemassaoloon, olihan se tämän oletettu elinympäristö. Lomakkeelle kirjoitetaan olennon nimi, ruokavalio ja ominaispiirteet. Nimeen voi suhtautua yhtä hyvin yksilöllisenä nimenä kuin lajinimenäkin. Ruokavalio on täysin mielikuvituksen varassa, mutta minusta tuntui, että se pitää sovittaa sekä olennon ruumiiseen että taustakuvaan. Ominaispiirteissä pääsee sepittelemään ruokavaliotakin enemmän.

Bestiary: briiffaus — Teoksen kanssaluojalle annetaan rooliksi professori, jonka asiantuntemus perustuu intuitioon. Bestiary on absurdia fantasiaa.

Kun on valmis hyväksymään sepitteensä, lomake hyväksytään submit-napista. Tämä tallentaa täytetyn lomakkeen kuvaruutukaappauksena omalle koneelle. Kuvaruutukaappaukset oli vähän hankala löytää, sillä ne on kätketty epätavanomaiseen paikkaan, jonka tietäminen vaatii erillisen Readme-tiedoston lukemista. Tiedosto tulee kyllä teoksen kanssa samassa latauspaketissa Itch.iosta, mutta ohjetta ei pysty lukemaan teoksen sisällä. On helppoa ajatella, miten Bestiaryä voisi parantaa korkeammalla resoluutiolla, juoksevalla tekstinsyötöllä ja teoksen sisäisellä olentogallerialla. Kehitysaskeleen tarjoaisi olentojen ääntely, jonka senkin voisi ottaa mukaan satunnaisena elementtinä.

Bestiary: lintuleijona — Olennon tiedot täytetään lomakkeelle. Teoksen oletuskieli on englanti eikä se tunnista ääkkösiä. Sujuvaa kirjoittamista häiritsee myös se, ettei teksti juokse vapaasti aina seuraavalle riville vaan tekstikursoria pitää siirtää manuaalisesti. Rivit ovat myös hyvin lyhyet, sillä teoksen resoluutio on pieni: ikkunan koko on ainoastaan 600x480 pikseliä.

Tekijä Jessie K määrittelee itsensä transsukupuoliseksi. Tuntui itsestään selvältä tulkita Beastiary simulaationa outouden kokemuksesta, jonka mielen ja ruumiin tai oman sukupuoli-identiteetin ja fyysisen sukupuolen epäyhteneväisyys tuottaa. Jos pää on leijonan ja ruumis naakan, ei joudu vain toisten kauhistelemaksi vaan tuntee eriparisuudestaan myös itsessään kipua. Hyväksyminen ei ole helppoa niin itselle kuin toisillekaan.

Teoksen representaatio on ruma ja kärjistävä, mutta määrittelemällä olennolle sen nimi, ruokavalio ja ominaispiirteet tulee pakotetuksi katsomaan sitä ja tunnistamaan sen. Näihin sekasikiöihin voi jopa omassa sepittelevän professorin roolissaan kiintyä. Ne herättävät mielikuvituksen mahdottomuudellaan ja tuottavat sitä kautta iloa. Jos voi hyväksyä tällaiset luonnottomat kammotukset ja jopa toimia niiden kanssaluojana, miksei hyväksyisi kanssaihmisiään heidän moninaisissa ilmenemismuodoissaan?

Teoksen voisi tulkita myös kritiikiksi halustamme luokitella ja karsinoida, joskus pelkkien oletusten varassa. Tällöin professori ei ole hyväntahtoinen, empatiaa tunteva hahmo vaan tuomitseva ja ennakkoluuloinen, ehkä jopa pahantahtoinen keksiessään sepitettyjä ominaisuuksia tutkimuskohteilleen.