Valveunta syväkirjaksi: Mahdoton nykyhetki ja puutarhurin unelma
Valveunen valintaversiossa, kuten Valveunen raakamateriaalissa ylipäänsä, aika ei kulje yhteen suuntaan. Tapahtumat voi kyllä sijoittaa aikajanalle, jolla on alku ja loppu, mutta niillä ei ole koskaan ollut tapana ilmentyä tietyssä järjestyksessä. Koska kaikki ilmenee minulle välähdyksen kaltaisesti, olisi kronologisesti etenevää tarinaa vaikeakin tehdä. Tapahtumalla on syynsä ja alkuperänsä, mutta siihen ei tulla menneisyydestä. Menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus pikemminkin ilmenevät tapahtumassa yhtä aikaa. Millainen muoto tällaiselle materiaalille ja ilmenemistavalle pitäisi kaunokirjallisesti antaa?
Kohti orgaanista kirjallisuutta
Viime kuussa Tietokone-verkkosivusto nosti esiin kysymyksen lukemisessa tapahtuvasta muutoksesta otsikolla Kykenemmekö enää vain selailuun? Tutkijat huolissaan: Ihmisille kehittymässä "digitaaliset aivot". Uiskennellessamme verkon tietotulvassa opimme silmäilemään sisältöjä nopeasti. Etsimme avainsanoja sen sijaan, että keskittyisimme lukemiseen. Syvän lukemisen taito on katoamassa. Ei jakseta keskittyä, haukataan sisältöä sieltä sun täältä, mutta ei jäädä varsinaisesti aterioimaan. Nytkö kirjallisuus lopultakin kuolee? Ihmiset eivät pian osaa enää lukea pitkiä lineaarisia tekstejä.