IFComp 2017 -satoa: The Dream Self
Olen edennyt "random personal shuffle" -listallani viidenteen teokseen, joka on Florencia Minuzzin The Dream Self. Se on valintoihin perustuvan visual novelin muodon ottanut persoonallisuustesti. Se sijoittuu parikymppisen lontoolaisen uni- ja valvelämän risteyskohtaan. Teoksen nimen mukaisesti haussa on ihanne- tai unimaailman itse. Näennäisesti asetelma on hyvin arkinen ja yleispätevä; tarkoituksena lienee, että lukija voisi samastua päähenkilöön, joksi hänet sinä-puhuttelumuodolla myös asetetaan. Vaikutelma oli kuitenkin eriskummallinen, oudolla tavalla tarkoitushakuinen ja fabrikoitu.
En tiennyt alun perin teoksen testiluonteesta, mutta lukiessa se alkoi käydä selväksi ja teoksen loppusanoissa se sanottiin suoraan. Tavallaan tämä on juonipaljastus ja pahoittelen sitä. Joka tapauksessa aloitin lukemisen "viattomasti". Teoksen läpilukuaika on noin yksi tunti.
Teos käsittää useamman kuukauden mittaisen jakson. Kerronnassa hypitään monien päivien yli ja vain joistain kerrotaan. Päivän tapahtumista ei kerrota suoraan, vaan kerronnan lähtökohtana on ilta ja hetki, kun nukkumaanmeno alkaa olla ajankohtaista (tähän oli yksi poikkeus). Päähenkilö käy lyhyesti läpi päivän tapahtumia ja samalla lukijalle tehdään kysymyksiä. Sitten siirrytään uniin. Unissa ei pääsääntöisesti ole valintatilanteita, vaan valve-elämän valinnat vaikuttavat unien tapahtumiin.
KUVA: Jo alussa teos haiskahtaa voimakkaasti persoonallisuustestiltä.
Unissa päähenkilöä vaivaa tunnistamaton hahmo. Pikku hiljaa tämä tulee lähemmäksi ja alkaa saada kasvot. Unet kertovat tyhjistä tiloista ja yleisestä harhailusta, joskus ne saavat painajaismaisia piirteitä. Unissa, kuten päähenkilön valve-elämässäkin, sosiaaliset tilanteet ovat isossa osassa. Päähenkilö selvästi stressaa sosiaalisia suhteita. Häntä vaivaa myös epävarmuus itsen ja oman suoriutumisen suhteen, ja senkin sosiaalisessa yhteydessä.
Päähenkilö tuntui hieman neuroottiselta ja naiivilta, ja pidin häntä epäkiinnostavana. Todellista persoonallisuutta hänellä ei ollut. Ideana on kuitenkin lukijan persoonallisuuden piirteiden selvittäminen – tai riippuu siitä, vastaako lukija kysymyksiin oman itsensä kannalta vai jotenkin muuten. Tietämättä alussa teoksen todellista luonnetta omaksuin omakohtaisen vastaustavan, koska se tuntui luonnolliselta. Teoksen lopussa valintojen pohjalta annetaan yhteenveto, ja se tuntui ihan osuvalta.
KUVA: Teoksessa ei ole monia erilaisia taustakuvia. Näkymä makuuhuoneeseen toistuu käytännössä joka päivä. Unilla on abstrakti taustakuva, joka näyttäytyy eri väreissä. Näiden lisäksi kohtasin vain yhden erilaisen taustakuvan, joka oli katukahvilasta. Taustamusiikki olisi voinut olla hyvä lisä.
En tiedä, mitä The Dream Selfistä pitäisi ajatella. Tavallaan se on onnistunut kokeilu sijoittaa persoonallisuustesti tarinalliseen muotoon, mutta samalla se oli ristiriitaista fiktion ja faktan sekoittamista. Oli outoa, että lukija laitettiin ajattelemaan tietyllä tavalla – stressaamaan sosiaalisesti ja suoriutumista – vaikka hänen valintansa ja hahmottuva persoonallisuustyyppi olisivat olleet sitä vastaan. Näin kävi minullekin; iltaisin murehdin asioita, joita en murehtinut. Mahdotonta?
Tarinan asetelma oli myös tylsä. Se oli liian tavanomainen ja itseään toistava. Minusta tuntuu, että fantasiamaailma palvelisi tarkoitusta paremmin, ainakin viihdyttävämmin. Luonteenpiirteet voisi sijoittaa erilaisiin fantasiahahmoihin: oletko seurallinen keiju, vetäytyvä peikko vai omia teitään kulkeva ritari?
KUVA: Unikuvauksissa aiempien valintojen vaikutukset näkyvät lihavoidulla kirjasimella.
Kuten kaikki IFComp-kilpailuteokset The Dream Self on luettavissa ilmaiseksi. Se on saatavilla Windows- ja macOS-ohjelmana ja täytyy siis ladata omalle koneelle. Mac-versio ei toiminut ainakaan macOS High Sierrassa ja luin teoksen Windows 10:llä.
