IFComp 2017 -satoa: Harmonia
Vuoden 2017 IFCompin "random personal shuffle" -listani ei muuttunut edetessään yhtään kirkkaammaksi vaan alkoi tuntua umpikujalta, joten päätin siirtyä vapaavalintaisiin teoksiin. Reilua tai ei, valitsen kaksi viime vuoden suosikkieni perusteella. Liza Dalyn Harmonia on tyylikäs tarinavetoinen hyperteksti, joka jatkaa hänen viimevuotisen teoksensa linjalla. Siinä englanninkielen sijaisuuden saanut Abby Fuller matkustaa syrjäiseen opinahjoon, tyttökouluun. Mihin vakituinen professori Lynn on oikein kadonnut ja mitä vanhan oppilaitoksen uumeniin kätkeytyy? Tarinan mukana kulkevana teemana ovat utopiat ja niihin uskovat tai niitä toteuttavat yhteisöt. Teos toimii linkkiperustaisten lisähuomautusten ja erilaisten tekstilainausten varassa.
Kertomus sijoittuu 1990-luvun loppupuolelle ja 1800-luvun loppuun. Harmonia lainaa paitsi historiallisista utopioista, myös steampunkahtavasta scifistä. Siinä on feminististä ja sukupolvien välistä tematiikkaa sekä viittauksia luokkajakoon, joka yhä toimii modernin ajan Yhdysvalloissa. Poliittinen se ei kuitenkaan varsinaisesti ole; tarina on viihdyttävä ja hyvin kirjoitettu. Käytin teoksen lukemiseen vajaat kaksi tuntia.
Dalyn edellisvuoden 2016 kilpailuteos Stone Harbor kertoo valemeedion tarinan 1980-luvulta. Pidin tarinasta ja teoksen tavasta käyttää linkkejä, vaikka sen vuorovaikutteisuus on osin näennäistä. Samoin on uudessa Harmoniassa. Suurin osa linkeistä avaa pelkkiä sivuhuomautuksia. Ne on toteutettu taitollisesti kuin kirjan marginaaliin. Se toi lukutapaan vaihtelua, mutta mielestäni suurimman osan linkkien takaa avautuvista sisällöistä olisi hyvin voinut sisällyttää varsinaiseen kerrontaan tai jättää pois.
Teoksen ideana kuitenkin nimenomaan ovat marginaaliin tehdyt merkinnät. Enimmäkseen ne ovat kertoja Abby Fullerin hieman neuroottisia ja heikosta itsetunnosta kertovia sivuhuomautuksia, osa on kadonneen professori Lynnin tekemiä, osa yli sadan vuoden takaa. Muilla paitsi Fullerin kommenteilla on tarinallinen tehtävä kysymysten ja mysteerin tunnun herättäjinä. Tuntui, että Fullerin marginaalikommentit olivat kuitenkin pelkästään ulkoasun takia lisättyjä tai, "mikä pahempaa", itsetarkoituksellista linkkien käyttöä.
Linkeistä avautuvat lisähuomautukset ja kommentaarit ovat valtaosaltaan lukijalle vapaaehtoisia. Tarinaa voi edistää tutustumatta niihin, mutta jotkin marginaaliin avautuvista teksteistä sisältävät linkkejä ja tarinan eteneminen edellyttää niiden napauttamista. Yleispätevänä sääntönä on, että näkyvillä olevan tekstin viimeinen, alin linkki vie tarinassa eteenpäin. Uusi avautuva sisältö tulostuu samalle sivulle, kunnes siirrytään seuraavaan lukuun ja näyttö tyhjenee.
Tarinalla on kaksi selvästi erilaista loppua, ja lukija valitsee tietoisesti ja yhdellä kertaa niiden väliltä. Muuten tunnistin tarinassa kaksi tai kolme valintaa, jotka vaikuttivat tarinan kulkuun mutta rajatussa mielessä, vaihtoehtoisen osa- tai sivupolun kaltaisesti.
En kokenut linkkien napauttelua rasittavaksi. En myöskään häiriintynyt sivuhuomautuksista. Yleensä luin uuden saataville tulleen päätekstin loppuun ja vasta sitten avasin linkkejä. Jonkin verran jouduin metsästämään katseella linkkejä, koska ne eivät erotu muusta tekstistä muuten kuin alleviivauksensa ansiosta.
Ulkoasu on lähes kokonaan mustavalkoinen. Se on kirjamainen ja tyylikäs, mutta minua kirkas valkoinen tausta alkoi pitemmän päälle häikäistä pahastikin. Vaihtoehtoinen taustaväri ei olisi ollut pahitteeksi. Vaihtelua toivat otteet kirjoista, muistiinpanot ja lehtiset. Teoksessa on myös varsinaista kuvitusta. Seamus Heffernanin lyijykynäpiirrokset ovat klassisia ja hyvätasoisia ja sopivat hyvin tarinaan.
Kuten kaikki IFComp-kilpailuteokset Harmonia on luettavissa ilmaiseksi. Se avautuu selaimessa.
