IFComp 2018 -satoa: The Addicott Manor
Ajattelin ottaa tässä välissä kilpailun seikkailuannokseni. The Addicott Manor lupaa kauhutarinaa viktoriaanisessa kartanossa. Tehtävä vaikuttaa selvältä: selvitä talon mysteeri tai kerää 6 jalokiviaarretta. Lukija saa nuoren naisvarkaan roolin, joka hyvästä vinkistä lähtee tyhjentämään autiotaloa. Tämä valintoihin perustuva tarina on rakenteeltaan labyrinttimainen. Siinä on paljon haarautuvia käytäviä, automaattisesti selän takana sulkeutuvia ovia ja kuolemaan johtavia umpikujia.
Kuten ehkä arvata saattaa, vanhassa talossa kummittelee. Talon rakennuttanut rikas asetehtailija ja hänen hovimestarijoukkionsa viettävät zombiemaista elämää, ja kellari vilisee päällekäyviä aaveita. Kuolin muutamia kertoja, mutta yrittää saa aina uudelleen. Huomasin motivoituvani jo kuolleiden pelastamisesta, johon vihjattiin, mutta en onnistunut siinä. Tarina ei palkinnut hyökkäysyrityksistä, vaan ajoi minut aina pakokauhuiseen harhailuun. Ihmeen kaupalla onnistuin kuitenkin tuottamaan onnellisen lopun: puutuin menneisyyteen ja muutin samalla tulevaisuutta.
Luin tarinan kertaalleen läpi vajaassa puolessatoista tunnissa – tarkoitan onnelliseen eikä ennenaikaiseen loppuun asti. Lukukerta ei selvästikään sisältänyt kaikkea, sillä en vieraillut lainkaan rakennuksen ylemmissä kerroksissa. Uteliaisuuteni heräsi sen verran, että otin alun uudelleen ja nousin portaita ylös toiseen kerrokseen kellariin menemisen sijaan. Tällä polulla jalokivet näyttivät tippuvan syliin, mutta labyrinttimainen rakenne ja takaa-ajon tuntu olivat samat.
KUVA: Teksti on omassa rajatussa kehyksessään, jota täytyy vierittää. Valintapainikkeet ovat kehyksen ulkopuolella ja näkyvissä jo ennen valintavaihtoehtojen vierittymistä näkyviin. Ne on myös sijoitettu kummallisesti hajalleen. Teospohja kaipaisi sekä ulkoasun että luettavuuden parantamista.
The Addicott Manor on perinteisten valitse oma seikkailujen mukainen, ei kuitenkaan tarina lapsille vaan jonkin verran varttuneemmalle yleisölle. Minulle se oli kuin paha uni, jonka haluaa unohtaa. En ole kauhutarinoiden suuri ystävä, ja tämä tarina nimenomaan rakentuu kauhugenren tyypillisyyksille. Kerronnasta tulivat mieleen myös vanhat tekstiseikkailupelit; erityisen kaunokirjallista se ei ole vaan pikemminkin käytännöllistä.
Kirjoittajanimen Intudia takana on sivusto, jolla on useita valintoihin perustuvia tarinoita. Intudia määrittelee itsensä yritykseksi, mutta tarinat ovat kuitenkin ilmaisia. Luettavien tarinoiden lisäksi lupaillaan interaktiivisia äänikirjoja sekä tulevaisuudessa mobiilisovelluksen ilmestymistä. Taho on luultavasti tanskalainen. Ehkä tästä johtuen tarinan englanti ei ole aivan moitteetonta. Pilkutus on pielessä, ja joitain kieli- ja kirjoitusvirheitä löytyy. Periaatteessa englanti on kuitenkin ihan sujuvaa.
The Addicott Manor on luettavissa ilmaiseksi selaimella.
