Aikuisille suunnattu kohtalokas seikkailu velhojen ja lohikäärmeiden mailla – massiivinen valitse oma seikkailusi The Ballad Singer
The Ballad Singer on valintoihin perustuva fantasiatarina, jossa sisäisesti haavoittuneet sankarit kostavat ja korjaavat miekan kautta. Teos ilmestyi helmikuun puolivälissä 2019. Sitä voi sanoa 1980-luvun taistelupeli-kirjojen perilliseksi, sillä valintojen lisäksi siinä on roolipelin piirteitä. Neljän ristiriitojen repimän sankarin vuorotteleva kerronta tarjoaa mahdollisuuden nähdä tarinan asetelma useammalta eri kantilta. Teoksessa taistellaan paljon, mutta pohjalla on myös kypsempää psykologista ja moraalista problematiikkaa. Audiovisuaalisesti se on vaikuttava ja uskottava sekä fantasiapelien että fantasiakirjallisuuden tyylilajeissa.
The Ballad Singer perustuu italialaisen kirjailijan Alberto De Stefanon luomaan fantasiamaailmaan. Tarina vilisee fiktiivisiä paikan- ja henkilönnimiä, velhoja, sylfidejä ja muita ihme olentoja. Teoksen toteutuksesta vastaa niinikään italialainen Curtel Games ja sen pääsuunnittelija on Riccardo Bandera, joka ystävällisesti vastasi tiedusteluuni sähköpostilla. Kerron lopussa, mitä kiinnostavaa sain selville. Olen seurannut The Ballad Singerin kehitystä menestyksekkäästä Kickstarter-rahoituskampanjasta asti ja tukijana minulla oli pääsy siihen jo betatestausvaiheessa viime syksystä alkaen.
KUVA: Tarinan alussa neljästä sankarista kaksi on vielä lukittu, eikä heillä voi aloittaa seikkailua. Käytännössä Leonin johdanto on pakko käydä läpi. Hän on liikkeelle paneva voima koko fantasiamaailmassa.
Sankareiden vastakkaiset edut ja lukijan dilemma
The Ballad Singerin tarina on hyvin väkivaltainen. Alussa yksi tarinan päähenkilöistä käytännössä julistaa sodan koko maailmalle, ja tarinan lopussa kaikki kulminoituu käänteentekevään sotatilanteeseen. Tarina elää konfliktista. Maailma, johon se sijoittuu, on intohimoinen ja raaka. Liikutaan jossain keskiaikaa muistuttavassa todellisuudessa.
KUVA: Teoksen tekstisisältö on esitetty kirjamaisesti, mutta tarinaa rytmittävät valintatilanteet, joita on tiheään. Yleensä tekstikatkelmat mahtuvat yhdelle tai kahdelle sivulle. Minua sisennysten puuttuminen häiritsi hieman.
Lukemisen alussa valitaan paitsi ensimmäinen hahmo, jolla lähdetään liikkeelle, myös vaikeustaso. Minulle vaikeustasoasetukset jäivät hämäriksi, ja koin ne turhiksi. Minulle olisi riittänyt ihan perusmuotoinen valitse oma seikkailusi, jossa ei tarvitsisi edes miettiä hahmon ominaisuuksia. Käytännössä The Ballad Singerin voi kyllä lukea niinkin.
Tarinan edetessä tulee ajankohtaiseksi siirtyä seuraamaan toista päähenkilöä, ja yhtenä päähenkilönä tehdyillä valinnoilla on vaikutusta seuraaviin päähenkilöihin, sillä he elävät samassa maailmassa. Tämä antaa tavallaan mahdollisuuden asettaa toisen päähenkilön intressi toisen edelle ja tahallaan toimia jälkimmäistä vastaan. Todellisuudessa en kuitenkaan halunnut tehdä niin, sillä asetelma tuntui liian kompleksiselta asettuakseni jotakuta vastaan.
KUVA: Yksi tarinan sankareista on salamurhaaja-sylfidi, kenties arvoituksellisin kaikista. Sylfidit elävät vain lyhyen elämän. Ancalimo on velhojen tekemän kyseenalaisen "geenimanipulaation" luomus ja hän palvelee velhoa, mutta miksi? Tässä hän voi käydä seksillä kauppaa saadakseen herransa tarvitsemaa informaatiota.
The Ballad Singerin kerronta on kuvailevaa ja sellaisena muistuttaa kirjallisuuden pitkää proosaa. Valintatilanteita on paljon, ja ne ovat vaikutukseltaan eri voimakkuuksisia. Käytännössä koin, etten voinut ennakkoon tietää, miten ratkaisevasta valintatilanteesta oli kyse ja miten pitkälle tai miten paljon se vaikuttaisi.
Uusintaotot
The Ballad Singer on tarkoitettu luettavaksi monta kertaa erilaisia valintoja tehden. Minulla yksi lukukerta oli kestoltaan noin tunti. Jokaiselle lukukerralle sisältyi selvästi joitain samoja sisältöjä ja suurimmat palaset ovat yhteisiä. Epäonniset, kuolemaan johtavat valinnat voi peruuttaa ja ottaa uudelleen, ja lukutilanteen tallentaminen käsin on myös mahdollista.
KUVA: Käytin ahkerasti ns. kohtalopisteitä korjatakseni vahingon.
Teoksessa voi kerätä erilaisia saavutuksia, joita kaikkia ei voi saada yhdellä eikä parillakaan lukukerralla. Mitään ehdotonta kohtaloa päähenkilöillä ei ole, eikä itse asiassa tarinamaailmallakaan. En tiedä, mikä olisi tarinalle ihanteellinen loppu. Se todella riippuu siitä, kenen päähenkilön kannalta sitä katsoo ja miten.
KUVA: Tarinassa on useita erilaisia loppuja, jotka voivat olla myös katkeransuloisia kuten tässä: sota on voitettu, mutta nainen on menettänyt rakastamansa miehen.
Taistelua melkein yksipuolisesti
En syttynyt lukemattomille taistelutilanteille, joita jokainen tarinan päähenkilöistä toistuvasti kohtasi. Aluksi olin niissä surkeakin. En osannut päätellä, mitä strategisia liikkuja olisi pitänyt valita, ja kuolin kerta toisensa jälkeen. Ilahduin, kun jokin valintatilanne koskikin jotain muuta kuin tappelua. Miksei edes yksi lukijan ohjaamista hahmoista olisi voinut olla "pasifistinen"? Leimallisesti myös taikuutta osaavat henkilöt olivat fyysisesti väkivaltaisia.
KUVA: Voi olla, että kerronta antaa vihjeitä oikean valinnan tekemiseksi, mutta minä olin pihalla varsinkin lukiessani tarinaa ensimmäistä kertaa.
Samasta syystä koin samastumisen hahmoihin hieman vaikeaksi. Heidän sisäisiä haavojaan saattoi ehkä ymmärtää, mutta mielestäni henkilöiden psykologia jäi kuitenkin pinnalliseksi. Se voi johtua paitsi äärimmäisestä toiminnallisuudesta myös siitä, että lukija heitetään keskelle tarinaa eikä henkilöiden taustoja varsinaisesti käsitellä. En saanut kiinni heidän epätoivostaan, vaikka selvästi juuri se heitä ajoi eteenpäin.
KUVA: Arvoitukset toivat vaihtelua valintatilanteisiin, mutta tässäkin arvoitukset ovat nimenomaan taistelumuoto hirvistystä vastaan ja häviö johtaa oman sankarin kuolemaan.
Grafiikassa ja äänissä ei ole säästelty
Teoksen grafiikka ja musiikki ovat korkeatasoiset. Molemmat on tehty siihen varta vasten. Musiikki on kelttiläistyylistä ja orkestraalista, jonkinlaista mahtipontista kansanmusiikkia. Jostain syystä sellainen on pesiytynyt fantasiaan aivan kuten keskiaikaisuuskin!
Tarinan voi kuunnella myös ääneen luettuna. Jokaisella kertojalla on siinä oma ihmisäänensä. The Ballad Singerissä on neljä eri minäkertojaa aivan kuten siinä on neljä vuoron perään seurattavaa sankariakin. En oikein välittänyt ääninäyttelijöiden amerikkalaisaksentista ja ääneen luennasta muutenkaan, ja tyydyin pitämään päällä ainoastaan musiikin. Se oli puhtaasti vain oma mieltymykseni, sillä teos on kyllä pätevä vuorovaikutteisena äänikirjanakin.
KUVA: Kirjan voi laittaa piiloon, jolloin näkee taustakuvan kaikessa komeudessaan. Tämä palvelee teosta äänikirjana: lukemisen sijaan sen voi myös pelkästään kuunnella. Myös valintavaihtoehdot voi kätkeä oikealla näkyvän silmän taakse ja ottaa esiin vasta kun on valmis. Joitain tilanteita on animoitu.
Tekstinkäsittelyä ja taulukkolaskentaa
Kysyin The Ballad Singerin pääsuunnittelijalta, miten tai millä työkaluilla se on varsinaisesti kirjoitettu ja suunniteltu. Lopullinen näkyvä teos on toki tehty pelimoottori Unityllä, mutta halusin tietää sitä edeltävistä vaiheista. Yllätyksekseni Riccardo Bandera vastasi käyttäneensä Microsoft Wordiä ja Exceliä/Google Sheetsiä. No, tekstinkäsittelyohjelmassa nyt ei sinänsä ole mitään hämmästyttävää, vähän raskaalta se vain tuntuu, koska lopulliseen teokseen siirretään pelkkää puhdasta tekstiä ilman muotoiluja. Mutta taulukkolaskentaohjelma on mielestäni erikoista.
Vaikka tarina on haarautuva, hän ei siis ole käyttänyt miellekarttoja tai muitakaan visuaalisempia tapoja hahmottaa sitä. Riccardo kertoi, että he ovat luoneet erityisen koodijärjestelmän, jossa jokaisella tarinan elementillä on oma aakkosnumeerinen tunnisteensa. Hän kuvaa teosta valtavaksi 80 tuhannen palan palapeliksi, joka muodostuu numeroista ja kirjaimista. Tässä voi olla avain siihen, miten teos on koodattu, mutta en kyllä vieläkään käsitä, miten laskentataulukon avulla voi pysyä kärryillä kokonaisuudesta ja varmistaa, että kaikki lukupolut ovat loogiset!
Lopuksi
The Ballad Singer on omassa fantasialajissaan hyvä hybridi, jossa yhdistyvät visual novel, pelikirja ja valitse oma seikkailusi. Itse en vain oikein päässyt siihen sisään. Minulla tuli siitä mieleen Omen Exitio: Plague viime vuodelta, jonka olen esitellyt aiemmin lokikirjassa. Se on samantyyppinen ja sekin italialaista tekoa. Itse asiassa pidin siitä. Tarina on hyvin kirjoitettu, kun taas The Ballad Singerin juoni tuntuu hajanaiselta ja toisaalta yksinkertaiselta. Omen Exitio: Plaguen audiovisuaalisuus on huomattavasti vaatimattomampaa, mutta tavallaan pidin siitäkin enemmän. The Ballad Singer ikään kuin tyrmäsi minut ja oli vaikea keskittyä lukemiseen.
Saatavuus
The Ballad Singeristä on ladattavissa ilmainen demo Steamin tai Itch.ion kautta, mutta kokonaisuudessaan se on maksullinen. Se on saatavilla Windows- ja macOS-tietokoneille, mutta tietääkseni myös mobiiliversioita on luvassa myöhemmin.
Linkkipankissa: The Ballad Singer (Curtel Games)
