Valintoihin perustuva multimediateos WanderLust: Travel Stories voi toimia korvikkeena matkakuumetta poteville. Siinä viisi Pääsiäissaarille päätynyttä turistia – vai pitäisikö sanoa tiedostavaa, itsenäistä matkailijaa – kertovat toisilleen matkatarinoita eri puolilta maailmaa. Hankin sen aika tuoreeltaan vuoden 2019 loppupuolella, mutta se on lojunut hylättynä, joskaan ei unohdettuna, kirjastossani puolitoista vuotta. Luin sitä ihan hyvän matkaa alun perin, mutta hyydyin Kongo-joelle. En selvästikään nauttinut hitaasta matkanteosta, joka kuitenkin on koko teoksen juju – tai hidas pelaaminen, slow gaming, jota Wanderlustin pääsuunnittelija on itse ollut lanseeraamassa.

Wanderlust: Travel Storiesin ovat suunnitelleet suositusta The Witcher -roolipelisarjasta tunnetut puolalaiset Artur Ganszyniec ja Jacek Brzeziński, ja se on heidän pelistudionsa Different Talesin ensimmäinen tuotanto. Inspiraatioksi kerrotaan paitsi oma matkailu myös Inklen 80 Days, jonka olen esitellyt aikoinaan lokikirjassa. Oleellinen ero niiden välillä on, että 80 Daysin keskittyessä matkan valmisteluun (pakkaamiseen ja reittien suunnitteluun) Wanderlustissa paneudutaan itse matkailijan sielunsisältöihin. Se tekee siitä vähemmän pelillisen ja enemmän kirjallisuudellisen, vaikka 80 Days lainaa Vernen seikkailuklassikosta Maailman ympäri 80 päivässä ihan suoraan. Wanderlustin tarinat ovat uusia ja usean eri kirjoittajan tekemiä.

Uskottavia nuotiotarinoita

Wanderlustia voisi kuvata päiväkirjamaiseksi tai dokumentaariseksi. Lukijan tekemät valinnat voivat koskea melkein mitä tahansa, vierailtavista paikoista ihmissuhteisiin ja ostosten tekemiseen. Osa linkeistä ilmenee yksittäisinä edustaen pelkästään vaihtoehdotonta tarinassa etenemistä tai vapaaehtoisia lisäsisältöjä. Vaikka matkailijat kertovat aiemmin tapahtuneesta, en kokenut ristiriitaiseksi, että tarinan kulkuun pystyi vaikuttamaan. Tulkitsin sen luontevaksi varioinniksi tarinankerronnassa. Epäluotettavia matkailijat eivät kertojina olleet, ja kaikki tuntui muutenkin uskottavalta. Teoksen tekijät kertovatkin, että tarinat perustuvat todellisiin kokemuksiin.

Wanderlust alkaa, palaa ja loppuu Pääsiäissaarille. Sinne on kerääntynyt joukko sattumanvaraisia turisteja, jotka tutustuessaan saarten nähtävyyksiin tutustuvat myös toisiinsa. Se tapahtuu kertomalla vuoronperään omia tarinoita. Kaikkiaan yksittäisiä tarinoita on yhdeksän, ja niiden pituus vaihtelee perusnovellista hyvin pitkään, melkein pienoisromaaniin. Tavallinen kaava oli, että kukin turisti kertoo yhden pitkän ja yhden lyhyen tarinan. Lukija saa valita järjestyksen sillä rajoituksella, että lyhyet tarinat ovat jatkoa saman turistin pitkälle tarinalle ja edellyttävät pitkän lukemista ensin. Käytin koko teoksen läpilukuun lähes 10 tuntia.

Vastentahtoisesti matkalla mielenkiintoisiin paikkoihin

Sanotaan, että tärkeintä ei ole perille pääsy vaan matkanteko. Epäilemättä se toimii myös Wanderlustin ohjenuorana. Minuun se ei valitettavasti uponnut. Koin matkanteon rasittavaksi. Ehkä teos onnistui välittämään siinä jotain todellisesta kokemuksesta. Itse matkustaisin mieluiten teleportilla suoraan perille ja keskittyisin "hitaaseen olemiseen" siellä. Onneksi tarinan turistit viipyivät yleensä useita päiviä perillä. Minulla vain oli koko ajan sellainen olo, että pitäisi saada matka päätökseen. Lukijalle ei kerrota kokonaista matkasuunnitelmaa vaan hän joutuu menemään virran mukana, eikä tämä välttämättä ole paras ratkaisu vuorovaikutteisessa matkailuteoksessa. Wanderlust ei rauhoittanut minua vaan pikemminkin sai hätäilemään. Kaukokaipuuta se ei herättänyt lainkaan.

Turistien tarinat olivat kyllä ihan mielenkiintoisia. Ne avasivat näkökulmia erilaisiin elämiin ja todellisuuksiin, sekä itse turistin elämään että hänen matkakohteensa todellisuuteen. Keski-iän ylittäneen portugalilaisen Adílian matka Afrikan halki oli tapahtuma- ja sisältörikkain, vaikka alkujaan turhauduin nimenomaan hänen painajaismaiseen etenemiseensä Kongo-joella. Reiluuden nimissä on sanottava, että ei se lauttamatkakaan sisällöllisesti köyhä ollut. Minulla ei vain yksinkertaisesti ole matkustusviettiä.

Kertojien elämät todella ovat erilaisia ja heidän motiivinsa matkustamiseen ovat erilaiset: huippuasianajaja pakenee stressiään Antarktiksen purjehdusmatkalle, muotisuunnittelija hakee impulssin eettiseen vaatetuotantoon Thaimaasta, journalisti palaa muistojensa jalanjäljissä vaaralliseen Afrikkaan, menestyksekkään uran luonut muotikuvaaja yrittää vetäytyä eläkkeelle, ja nuorimies rohkenee jättää arkisen oravanpyörän taakseen tavoitellakseen unelmien tyttöystävää Barcelonasta. Kaikki kertojat ovat hyväosaisia eurooppalaisia, ja kaikki tarinat ovat omalla tavallaan moraalisia tai käsittelevät eettisiä kysymyksiä kuten matkailun vaikutusta ympäristöön, huonoja työoloja, konflikteja ja muita yhteiskunnallisia ongelmia. Tämän ohessa pääsee kokemaan myös kertojan positiivisempia tunteita ja tutustumaan paikallisiin kuriositeetteihin, joista ei välttämättä saisi tietää muuten kuin käymällä paikan päällä itse.

Kertomukseen vaikuttavat muuttujat

En kokenut valintatilanteita pelillisiksi. Niissä ei voinut suoranaisesti epäonnistua, vaikka osa valinnoista vaikutti turistin mielentilaan tai stressin ja väsymyksen tasoon. Ilmeisesti statistiikka vaikutti vastavuoroisesti tarinan yksityiskohtiin, mutta en suuremmin spekuloinut sillä. Aikaansain ala- ja ylämäkiä ja sain sekä stressin että väsymyksen piikittämään, mutta turistini eivät kokeneet hermoromahdusta. Teos pitää kirjaa myös turistin rahoista, mutta koin sen aika näennäiseksi, koska en onnistunut koskaan tuhlaamaan kaikkea eikä teos ilmoittanut, että rahat eivät riittäsi johonkin.

Muutamassa tarinassa turistin mukanaan kuljettamilla tavaroilla oli rooli ja niitä pystyi hallinnoimaan yksinkertaisella tasolla. Kyse ei kuitenkaan ole mistään varsinaisesta tavaraluettelosta, ja päättelin, ettei laukun sisällöllä ole mitään kovin oleellista vaikutusta tarinaan, vaikka joissain kohdin se saattaa aiheuttaa variaatioita.

Minulla ei oikeastaan ole mielipidettä statistiikasta ja sen onnistuneisuudesta. En pysty sanomaan sitä turhaksi tai alikehittyneeksi. Mieliala, stressitaso ja väsymys ovat matkailijan kannalta oleellisia asioita, ja ne ovat aiheellisia ihan sellaisina kuvaamassa matkailun luonnetta. Matkalaukun sisällön ja turistin vaateparren olisin ehkä valmis leikkaamaan pois. Thaimaassa retkeilevän muotisuunnittelijan tarinaan tuntui sisältyvän haaste kerätä erilaisia asukokonaisuuksia, mutta kuljin luontevasti samoissa farkuissa ja t-paidassa viikkokausia. Eikä romantikon junamatka halki Euroopan tuntunut olevan omissa käsissä, vaikka eväät ja lukemiset olisi voinut jättää kotiin.

Muodollisesti laadukas kokonaisuus

Wanderlustin ulkoasu on moderni ja tyylikäs. Minusta se oli hieman esitemäinen. Kuvituksena on valokuvia, joissa yhdistyvät pelistudion työntekijöiden ja heidän tuttaviensa ottamat ja kuvapankeista ladatut kuvat. Modernit, korkealla resoluutiolla olevat kuvat miellyttivät silmääni, ja niitä on paljon. Taustavärit vaihtelevat. Karttanäkymissä on animoitu reitillä etenemistä. Wanderlustissa on hyvin valittua taustamusiikkia ja äänimaisemia, jotka omassa kokemuksessani sulautuivat osaksi kerrontaa.

Teksti tulee saataville dynaamisesti osissa. Sen nopeutta voi säätää teoksen asetuksista. Tekstivirta pysähtyy valintatilanteisiin tai isompiin siirtymiin, jotka laukaistaan napauttamalla linkkiä. Välillä tulee saataville lyhyitä lisäsisältöjä; ne ilmestyvät ja katoavat matkan edetessä. Leipätekstin kirjasin on iso ja helppolukuinen.

Teos on kokonaisuudessaan korkeaa kaupallista tasoa, vaikka se on varmasti tehty säästöbudjetilla.

Saatavuus

Wanderlust: Travel Stories on saatavilla alustoille Windows, macOS, Linux, Android, iOS, Nintendo Switch ja tvOS. Teoksesta on ilmainen demo nimellä Wanderlust: Bangkok Prelude, joskaan sitä ei löydy kaikkialta, mistä pääteosta saa, eikä kaikille alustoille. Jatkotuotteena on syntynyt Wanderlust: Transsiberian, joka on vielä vajaat kaksi päivää saatavilla ilmaiseksi GOG.comista.

Different Tales Matkakertomukset Multimedia Realismi Valinnat Wanderlust: Travel Stories