Spring Thing 2022 -satoa: The Bones of Rosalinda – hypertekstimuotoinen tekstiseikkailu jossa ohjataan yksittäisiä ruumiinosia
Agnieszka Trzaskan kilpailuteos The Bones of Rosalinda on sympaattinen, lämminhenkinen kauhufantasia. Minulla se toi mieleen menneiden aikojen Disney-animaatiot. Teos on toteutettu Twinellä. Se on siis hypertekstuaalinen, mutta siinä on myös toimiva tavaraluettelo. The Bones of Rosalinda on pulmapeli-seikkailu, jossa henkiin herätetty luuranko ja hiireksi alennettu velho yrittävät estää elävien kuolleiden hyökkäyksen läheiseen kylään. Se tarjoaa taikuutta ja toilailua, ja ainakin minulle myös hyvän mielen.
Tänä vuonna Spring Thing -kirjoituskilpailuun osallistuu kaikkiaan 47 teosta. Kilpailu täyttää tänä vuonna 20. Se on IF Compin pienempi sisarus, jota pidän helpommin lähestyttävänä sekä lukijoille että kirjoittajille. Kilpailussa on sekä pääsarja että niin sanottu takapiha, jonne pääsevät keskeneräiset työt, kaupallisten teosten ilmaisdemot ja teokset, joissa interaktiivisen fiktion määritelmää venytetään tavallista enemmän. Kuka tahansa rekisteröitynyt lukija voi äänestää. Kilpailussa valitaan pääsarjan voittaja yleisöäänin, minkä lisäksi äänestäjät voivat jakaa teoksille omia kunniamainintojaan. Kilpailussa ei jaeta rahapalkintoja, mutta yhteisön lahjoittamia tavarapalkintoja (mukaan lukien digitaaliset) kyllä.
Puolalainen Agnieszka Trzaska on menestynyt aiemmin kirjoituskilpailussa. Toissa vuonna kirjoitin Lokikirjassa hänen teoksestaan 4x4 Galaxy, josta pidin paljon ja joka myös voitti Spring Thingin pääsarjan. Viime vuonna Trzaskan samanlaiseen konseptiin perustuva 4x4 Archipelago sijoittui IFCompissa kahdeksanneksi. Ne ovat dungeon crawler -tyyppisiä eli luolastoroolipelejä. The Bones of Rosalinda sen sijaan on puhtaampi seikkailu. Siinä ei kerätä rikkauksia eikä taistella tavan takaa, vaan käytellään nokkelasti tavaraluetteloa.
The Bones of Rosalindassa henkilöhahmojen ja tavaraluettelon rajat häilyvät erikoisella tavalla. Lukija ohjaa vuoroin teoksen nimihahmoa Rosalindaa ja Piecrust-hiirtä. Rosalindan luurangon ohjaamisessa on oma jujunsa, sillä kädet ja pää voivat toimia itsenäisesti muuhun ruumiiseen nähden. Rosalinda siis tavallaan sisältää monta hahmoa. Yksittäisen käsivarren liikuttaminen esimerkiksi vaatii omanlaistaan ajattelua: mihin sellaiseen käsivarsi pystyy tai taipuu, mihin muu ruumis ei? Samoin hiirenhahmoisella velholla on omat vahvuutensa, ja lukijan täytyy saada Rosalinda luineen toimimaan sen kanssa yhteistyössä.
Rosalindan eri ruumiinosilla ja kokoonpanoilla, kuten hiirelläkin, on myös erilaiset kyvyt kantaa tavaroita: Rosalindan torso voi kantaa reppua, johon mahtuu paljon tavaraa, kumpikin käsivarsi voi kantaa itsenäisesti vain yhtä esinettä, kallo ei voi kantaa mitään, eikä hiiri jaksa kantaa juuri mitään. Kaiken lisäksi irralliset ruumiinosat voi paitsi liittää torsoon ja irrottaa siitä, myös poimia torson tavaraluetteloon (reppuun).
Hahmon vaihtamisesta irtoaa riemukas seikkailu maanalaisessa katakombissa. The Bones of Rosalinda herättää lukijan pulmanystyrät. En muista koskaan ohjanneeni erillistä ruumiinosaa missään pelissä; lähinnä tulee mieleen toinen Twine-teos, Animalia, jossa neljä eläintä pakkautuu yhteen esiintyäkseen ihmisenä. Siinä ei kuitenkaan voi vaihtaa näkökulmaa. Twine taipuu paitsi hahmojen välillä vaihtamiseen myös tavaraluettelon käyttöön mielestäni hyvin. Tekstiparseria en kaivannut, kaikki hoitui linkeillä, enkä kaivannut myöskään graafista esitystä, sillä teksti loi voimakkaita mielikuvia ja se tuntui luontevalta. Juuri tällainen tekstiperustaisen pelin pitääkin olla.
The Bones of Rosalindassa on helmen tuntua. Se on viehättävä ja lastensatumainen. Pään katkaisulla uhkaava demoni on hupsu, pelottavan näköinen sininen jättiläinen on hyväsydäminen kokki, zombit ovat tietysti vaarattomia ja itse pahisvelhokin lopulta vain uhri. Tarina on sekä ompelijatar-Rosalindan että hiireksi naamioidun velhon kasvutarina; kummankin on löydettävä voimansa ja tultava sinuiksi olemuksensa kanssa. Ja kyllä, tarina päättyy onnellisella tavalla avoimeen loppuun. Teos on rajattu erittäin hyvin, se on jotain lyhyen ja keskipitkän väliltä, ja se on valmiin ja täydellisen tuntuinen. Mitään ei ole liikaa, mitään ei liian vähän, enkä haluaisi muuttaa mitään. Teos on kirjoitettu sujuvasti; se on hyvää ja helppoa englantia.
Käytin läpipeluuseen noin kaksi tuntia. Teoksen voi ahmaista yhdeltä istumalta, mutta tilanteen voi myös tallentaa ja jatkaa siitä myöhemmin. Uskallan sanoa, että The Bones of Rosalinda on ystävällinen kokemattomillekin seikkailijoille. Linkkiperustainen tavaraluettelon käyttö on sen mutkikkain elementti ja pieneen vekslailuun pitää oppia, mutta kynnys ei ole korkea enkä voi sanoa, että olisin turhautunut siihen missään kohtaa. Kartta helpottaa suunnistamista, ja teokseen löytyvät myös läpipeluuohjeet. The Bones of Rosalinda avautuu selaimessa, ja sen voi lukea online tai ladata ensin omalle koneelle.
