Kun taiteilija on poissa, puhuvatko maalaukset hänen puolestaan?
XYZZY-ehdokkuuksia kerronta- ja henkilökategorioissa vuonna 1999 kerännyt Ian Finleyn Exhibition on epäpelillinen ja tuskin juonellinen tekstiseikkailu. Jatkan sillä viimekertaista teemaa tekstiparserin tarjoamasta omaehtoisesta lukutavasta. Aivan kuten You Can’t See Any Such Thingissä, henkilöitä on neljä, mutta Exhibitionissa he liittyvät läheisesti toisiinsa ja kokonaisuus on selkeästi rajattu. Teos tapahtuu kokonaan taidegallerian sisällä, jossa kukin henkilö voi tarkastella samoja maalauksia.
Teoksessa ollaan näyttelyn avajaisissa New Yorkissa. Maalausten takana oleva taiteilija on vastikään tehnyt itsemurhan, ja leskivaimo on lakimiesten suosituksesta hyväksynyt myyntinäyttelyn varojen keräämiseksi. Pariskunta on muuttanut kolmisen vuotta aiemmin Venäjältä, ja alun toiveikkuuden jälkeen kokemus on muuttunut molemmille vaikeaksi.
Tunsiko vaimo taiteilijaa lainkaan? Ainakaan hän ei tiennyt tämän elämästä kaikkea. Teoksessa on neljä kuvituskuvaa ja musiikkia, mutta ne eivät olleet korkeatasoisia tai mitenkään oleellisia.
Taiteilijan vaimo on yksi henkilöistä, joiden sisälle lukija pääsee. Muut ovat sattumalta paikalle eksynyt opiskelija, lehdeltä juttutehtävän saanut kuuro kriitikko ja miesprostituoitu, joka oli taiteilijan rakastaja. Jokainen tarjoaa oman näkökulmansa teoksiin ja samalla taiteilijaan ja itseensä. Koin, että kaikki olivat tulkinnoissaan omalla tavallaan oikeassa, mutta samalla kukaan ei onnistunut tavoittamaan itse taiteilijaa. Vaimon tulkinnat tuntuivat olevan kaikkein eniten ristiriidassa toisten tulkintojen kanssa.
Taiteilijan rakastaja tuntee hyvin maalausten taustoja toimittuaan tämän mallina.
Lukija voi vaihtaa henkilöä lennosta. Uusi henkilö aloittaa aina samasta paikasta kuin mihin edellinen henkilö jätetään. Vaikka henkilöt liikkuvat samassa paikassa ja ajassa, en onnistunut saattamaan heitä keskenään juttusille. Muutenkin mahdollinen toiminta galleriassa on vähäistä. Exhibition on hyvin helppo suunnistettava ja luettava. En kokenut, että jokainen maalaus olisi pitänyt tutkia jokaisen henkilön silmin, vaan hypin henkilöstä toiseen kuten uteliaisuus kehotti. Käsitys taiteilijasta ja tämän elämästä kehittyi taulu taululta. Teos loppuu, kun vie jonkin henkilöistä galleriasta ulos, mutta periaatteessa se on päättymätön.
Pidän Exhibitionin ideasta. Se on kuva henkilöstä, joka on itse poissa. Taiteilijan elämä tuntui kuitenkin heräävän eloon ja teos puhutteli omaa kuvittelukykyäni jotenkin elokuvallisesti. Exhibition on onnistunut teos. Vaikka laajuutta ja draamaa olisi saanut helposti lisää mahdollistamalla keskustelun päähahmojen kesken ja muidenkin näyttelyvieraiden kanssa, ei toiminnan kapea-alaisuus tai varsinaisen juonen tai tehtävän puuttuminen tuntunut keskeneräisyydeltä.
Exhibition on luettavissa ilmaiseksi. Se on saatavilla sekä TADS-tulkkiohjelmaa vaativana tiedostona tai sellaisenaan käynnistyvänä Windows-ohjelmana. En ole testannut jälkimmäisen toimivuutta. Itse käytin lukemiseen QTads-ohjelmaa, joka on saatavilla Windows-, Mac OS X -ja Linux-käyttöjärjestelmille.
