Hypertekstikirjallisuus osa 5: Teksti jolla on juuret
Ted Nelsonin ajatukset syvästä elektronisesta kirjallisuudesta resonoivat vahvasti, joskaan ei suoralla tavalla, Kirjalabyrintin syväkirjakonseptin kanssa. Onkin palattava Nelsonin malliin: mitä se oikein tarkoittaa? Millainen tulkinta siitä olisi sovellettavissa kaunokirjallisuuteen teoksen yhtenäisyyttä menettämättä? Seuraa ensimmäinen vakava yritykseni kuvitella, mitä syvä kirja on.
Hypertekstikirjallisuus osa 1: Borgesin hyperromaani eli kuinka hanke voi kaatua omaan mahdottomuuteensa
"Kun [tavallisen romaanin] romaanihenkilö joutuu lukuisten mahdollisuuksien eteen, hän valitsee yhden ja hylkää muut; Ts'ui Penin miltei selvittämättömässä teoksessa henkilö valitsee – samanaikaisesti – kaikki mahdollisuudet. Täten hän luo monta tulevaisuutta, monta aikaa jotka vuorostaan lisääntyvät ja haarautuvat. [...] Ts'ui Penin kirjassa kaikki mahdollisuudet toteutuvat, ja jokainen toteutuma on lähtökohtana uusille haarautumille. Joskus tuon labyrintin polut johtavat samaan pisteeseen."