Aito ja epäaito historiallisuus
Historiallisen fiktion ongelma on siinä, että sitä kirjoitetaan nykyajassa. Ongelma koskee autenttisuutta: sisällön, tyylin ja muodon ajanmukaisuutta. Historiallisen fiktion rajaksi määritellään yleensä viisikymmentä vuotta eli tarinan tapahtuma-ajan tulisi olla vähintään viisikymmentä vuotta kirjoittamishetkeä edeltävä, nyt siis vuosi 1965 tai varhaisempi. Tällöin kirjoittaja on voinut aivan hyvin itse elää kyseisenä aikana. Itse laittaisin rajan kuitenkin sadan vuoden taakse ja edellyttäisin, ettei kirjoittaja ole itse elänyt kyseisenä aikana. Tässä ymmärrän historiallisen fiktion juuri niin ja kommentoin sitä.
Rakennevariaatiot valintoihin perustuvissa fiktioissa
Artikkelissaan Standard Patterns in Choice-Based Games Sam Ashwell tunnistaa kahdeksan erilaista rakennetyyppiä valintoihin perustuvissa fiktioissa. Oletettu toteutustapa niille kaikille on Twine tai muu samankaltainen ohjelma. Mitä nämä erilaiset rakenteet tarkoittavat toisaalta lukijan, toisaalta kirjoittajan kannalta? Entä miten ne sopivat EPUB-muotoiseen e-kirjaan eli alustalle, joka ei tue tallennettavia tietoja eikä pysty tuottamaan dynaamista sisältöä kuten Twine-teokset?
Hypertekstikirjallisuus osa 5: Teksti jolla on juuret
Ted Nelsonin ajatukset syvästä elektronisesta kirjallisuudesta resonoivat vahvasti, joskaan ei suoralla tavalla, Kirjalabyrintin syväkirjakonseptin kanssa. Onkin palattava Nelsonin malliin: mitä se oikein tarkoittaa? Millainen tulkinta siitä olisi sovellettavissa kaunokirjallisuuteen teoksen yhtenäisyyttä menettämättä? Seuraa ensimmäinen vakava yritykseni kuvitella, mitä syvä kirja on.
Hypertekstikirjallisuus osa 3: Hypertekstin olemusta etsimässä
Linkit ovat hypertekstikirjallisuuden ytimessä. Linkit tekevät hypertekstikirjallisuuden. Kirjallisuudessa linkkejä voi kutsua "valinnoiksi", ja lukijan kannalta ne usein näyttävätkin siltä. Ne edustavat myös siirtymiä ja poikkeamia. Linkit ovat erityinen kerronnallinen keino. Hypertekstimuoto avaa useita erilaisia vaihtoehtoja rakentaa teos. Perinteiseen lineaariseen, suoraviivaisesti esitettyyn teokseen verrattuna hyperteksti korostaa lukijan aktiivista roolia teoksen kanssarakentajana.