Karttapallo havahdutti ihmisen kädenjälkeen – multimediateos Earth 3D – World Atlas valistaa viehättävällä tavalla mutta ihmiskeskeisesti
Silmäillessäni kuluneella viikolla latauskaupan suosituimpien maksullisten ohjelmien top-10-listaa ilahduin, kun huomasin joukossa multimediakartaston. Earth 3D – World Atlas:issa pääsee pyörittelemään ihmeitä pullollaan olevaa maapalloa. Se toi mukavalla ja päivitetyllä tavalla mieleen parikymmentä vuotta vanhat multimediateokset, joita julkaistiin CD-ROM-muodossa. Karttapallon pyörittelyssä on jotain tyydyttävää, ja tällainen digitaalinen kolmiulotteinen karttapallo se vasta tyydyttävä pyöriteltävä onkin. Ilmaisesta Google Earthistä teos eroaa useilla erilaisilla tietotasoillaan ja miellyttävämmällä käyttökokemuksellaan. 3D-grafiikka, joka kohoaa suhteettoman suurina monumentteina sinänsä realistisen maapallon pinnalta, on viehättävää, ajantasaiset säätiedot ovat kiinnostavia ja liikkuvat kohteet kuten laivat ja lentokoneet hauskoja bongattavia. Kaikesta mitä voi napauttaa – ja sitä on paljon – saa esiin tekstuaalista tietoa ja valokuvia.
Tekstiparserista todellisuutta – episodimuotoinen multimediateos Stories Untold
2017 ilmestynyt Stories Untold on novellikokoelman kaltainen interaktiivinen multimediateos, jossa yhdistyvät tekstiparserin käyttö, paikkojen tutkiminen klikkaamalla, pulmatehtävät ja konkreettinen 3D-vaeltaminen. Teoksen neljä osaa muodostavat kokonaisuudessaan salaperäisen kauhutarinan, jolle on kuitenkin realistinen selitys. Rakenteellisesti se on hieman kuin maatuskanukke, jossa osat sopivat toistensa sisään tai voivat sisällyttää toiset. Teoksen nimen voi suomentaa "vaietuiksi tarinoiksi", mutta se kääntyi mielessäni ajatukseksi "puretuista" tai "poiskerrotuista" tarinoista. Koin immersion melko vahvana, ja teoksen 1980-lukuun viittaava retromaailma kömpelöine laitteineen oli otollinen aiheuttamaan päänvaivaa.
Maalausten sisällä on autiota mutta jännää
Poimin Groupees-sivuston pakettitarjouksesta sarjan virtuaalisia interaktiivisia maalauksia. Gigoia-studio on tuottanut kolmiulotteisia multimediasovituksia kuuluisista taideteoksista. Vilpittömän tuntuisena motiivina on ollut halu innostaa ihmisiä taiteen pariin. Jostain syystä lupaus päästä maalauksen sisään kuulosti omaan korvaani kuluneelta, mutta mielestäni konsepti kyllä toimi hyvin. Tilallisina digitaalisina kokemuksina maalaukset tuottivat jopa voimakkaita elämyksiä – sanoisin, että voimakkaampia kuin kaksiulotteisina pintoina taidemuseoiden seinillä.
Hypertekstikirjallisuus osa 5: Teksti jolla on juuret
Ted Nelsonin ajatukset syvästä elektronisesta kirjallisuudesta resonoivat vahvasti, joskaan ei suoralla tavalla, Kirjalabyrintin syväkirjakonseptin kanssa. Onkin palattava Nelsonin malliin: mitä se oikein tarkoittaa? Millainen tulkinta siitä olisi sovellettavissa kaunokirjallisuuteen teoksen yhtenäisyyttä menettämättä? Seuraa ensimmäinen vakava yritykseni kuvitella, mitä syvä kirja on.
Parkour / free running kirjoittamistyylinä
Parkour on luova, mutta perustaltaan yllättävän kurinalainen liikuntalaji, joka syntyi 1980-luvun lopulla Ranskassa erään ystäväporukan yhteisestä eetoksesta. Vähitellen siitä kasvoi maailmanlaajuinen ilmiö. Wikipedian mukaan parkourissa pyritään liikkumaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti paikasta A paikkaan B tavoitellen samalla "innovatiivista ja katkeamatonta sulavaa liikettä". Parkourin rinnalla puhutaan myös free runningista, jolla on paljon yhteistä parkourin kanssa, mutta siinä keskitytään enemmän yksittäisiin liikeratoihin kuin etenemiseen. Näyttäviä liikeratoja kutsutaan "tempuiksi".
