Spring Thing 2022 -satoa: The Wolf and Wheel – tässä valintaperustaisessa visual novelissa maailmankirjat ovat menneet sekaisin ja menneisyyttäkin voi muuttaa
Runoteoksen jälkeen jatkoin kilpailun takapihalla ja valitsin luettavaksi kilpailun ainoan Renpy-teoksen, fantasiakauhutarinan The Wolf and Wheel. Se on demoksi esitelty mutta itsenäinen ja kokonainen visual novel. Taustatarinan mukaan Lotoskin kylä on vajonnut päättymättömään yöhön, sillä aurinko ei enää nouse. Asukkaat yrittävät jatkaa elämäänsä normaalisti, mutta ruuan puute ja kylmyys ovat alkaneet vaivata. Lisäksi oudot, selittämättömät tapahtumat pelottavat heitä. Lukijalle annetaan rooli tavernan työntekijänä, joka tarjoilemisen ohessa kuulee asiakkaiden kauhutarinoita. The Wolf and Wheel koostuu näistä lyhytkertomuksista ja tarjoilijan oman elämän tapahtumista muutaman päivän ajalta. Teos leikkii ajatuksella, että menneisyyden tapahtumia voi muuttaa.
The Wolf and Wheelin on tehnyt skotlantilainen pelistudio Pretentious Goldfish. Studio kertoo työstäneensä nyt noin reilun kahden vuoden ajan visual novelia The Last Night of Lotosk, jonka demona The Wolf and Wheel toimii. Demo sijoittuu samaan maailmaan pääteoksen kanssa ja sisältää joitain samoja tapahtumia. Teoksen on käsikirjoittanut Milo van Mesdag, kuvittanut Angus Barker ja ohjelmoinut Jason Ebblewhite. Äänimaailmaa teoksessa ei ole. The Wolf and Wheel toi minulla mieleen Solcticen, visual novelin vuosien takaa. Ne ovat aivan eri kaliiberia, mutta assosioin tausta-asetelman ja valintoihin liittyvän problematiikan osalta.
The Wolf and Wheelin kuvitus on käsin piirrettyä, ei niin siloteltua eikä tosiaankaan mitään visual noveleissa vallitsevaa mangatyyliä. Ulkoasultaan teos ei ole aivan viimeistelty tai ainakin kaupallista julkaisua ajatellen se kaipaisi lisää työstämistä. Kuvitus ja osin henkilönnimet sijoittavat tarinan jonnekin myyttiseen slaavilaiseen maailmaan. Taustakuvitusta ei ole paljon, laskin 4 erilaista taustanäkymää, mutta henkilöpotretteja on enemmän. Henkilöpotretit eivät sulaudu taustaan, vaan ne ovat kuin kortteja sen päällä. Ehkä se kertoo vain keskeneräisyydestä, ja pääteoksessa tulee olemaan toisin. Korttimaisuus voisi johtua siitä, että henkilöistä tehdään steam-keräilykortteja tai niistä rakennetaan henkilö- tai saavutusgalleriaa teoksen sisään.
Jäin kaipaamaan teokseen äänimaailmaa. Laitoinkin lukemiseni taustalle soimaan Planet Ambi -nettiradiokanavan. Minussa ei herännyt kaipuuta ääniefekteihin saati ääninäyttelyyn. En tiedä, suunnitellaanko pääteokseen The Last Night of Lotosk ääniä ja jos, niin millaisia. En löytänyt muutenkaan lisätietoa pääteoksesta.
The Wolf and Wheelissä oma tarjoilijahahmo tuntuu reippaalta mutta silti haaveelliselta nuorelta ihmiseltä. Hänen työnantajansa ravintoloitsija Henryk suhtautuu häneen suojelevan isällisesti ja tekee numeroa vastuun antamisesta. Aamuheräämiset ja nukkumaanmenot luovat tarinan lukujaon. Siinä välissä oma tarjoilijahahmo työskentelee tavernassa. Auringonnousun ja -laskun puuttumisen ja kylän ainoan kellon toimimattomuuden olettaisi aiheuttavan ongelman yhteisön toimivuudelle, mutta sisäisen kellon ja inhimillisen "ajankertojan" varassa selvitään. Koska koko kylä on outojen sattumusten kourissa, vuotavat kertomukset tavernaakin. Asiakkaat uskoutuvat tarjoilijalle, ja silloin oman hahmon erityisherkkyys paljastuu: kuunnellessaan asiakkaiden kertomuksia hän elää ne uudelleen.
Asiakkaiden kauhukertomukset sijoittuvat metsään. Eläimet, hirviöt ja henkiolennot ottavat yhteyden ihmisiin, tunkeutuvat heidän mieleensä, vahingoittavat heitä ja jopa aiheuttavat heissä epäinhimillisiä muodonmuutoksia. Susi ja peura, joita ihminen on metsästänyt, "metsästävätkin" nyt ihmisiä. Tulkinnallisesti metsä voi olla alitajunta, ihmisen pimeä puoli tai hänen eläimellinen puolensa. Pitääkö sitä vastaan taistella, pitääkö sille alistua vai pitääkö siihen sulautua? The Wolf and Wheelissä käydään eettisiä keskusteluja ja konkreettisemmatkin, toimintaa koskevat valintatilanteet ilmentävät erilaisia arvoja ja asenteita.
Eläessään tapahtumia uudelleen tarjoilija saa mahdollisuuden muuttaa tapahtumien kulkua. Kaikki voisi tietysti tapahtua vain hänen mielikuvituksessaan, mutta kokemus kuvataan hyvin eläväksi ja selvästi vihjataan, että valinnat ovat muuttaneet menneisyyttä. Menneisyyden tapahtumien muuttaminen on tietysti mielenkiintoinen tarinallinen konstruktio. Miksi oma hahmo voi tehdä niin ja mikä merkitys sillä on? Valintoihin perustuvissa tarinoissa menneisyyden muuttaminen voi aiheuttaa loogisen ristiriidan. Siksi ne usein kerrotaankin preesensissä. Myös The Wolf and Wheel on preesensissä. Menneisyydestä kertominen preesensissä tuntuu siinä luonnolliselta, koska tarjoilija eläytyy asiakkaiden kertomuksiin.
The Wolf and Wheelissä ei kuitenkaan näytetä tai kerrota, mitä asiakas on tosi asiassa tehnyt, ja valintatilanteissa kaikki vaihtoehdot ovat samalla viivalla. Ei käy myöskään selväksi, millä tavalla menneisyyden muuttaminen muuttaa nykyhetkeä tai tulevaisuutta, muutokseen ainoastaan viitataan. The Wolf and Wheelissä on 11 erilaista loppua, ja selvitin niistä vain kaksi. Yksittäisiä lyhytkertomuksia tarinassa on kymmenkunta. Käytin ensimmäiseen läpilukuun noin puolitoista tuntia. Kävin tarinan läpi nopeasti toisenkin kerran toisenlaisia valintoja tehden. Oleellista erilaisten loppujen lisäksi on myös tiedon saaminen. Se tuntui karttuvan erilaisia polkuja läpikäydessä. The Wolf and Wheel onnistui herättämään kiinnostuksen lukeakseni sen useampia kertoja uudelleen, mutta 11 kertaa tuntuu aivan liian paljolta.
Saatavuus
The Wolf and Wheel on Windowsille, macOS:lle ja Linuxille ladattavissa oleva ohjelma ja kilpailun ehtojen mukaisesti ilmainen.
