Olen laiminlyönyt lokikirjauksia pahasti, mutta nyt kapteeni tekee paluun. Kertauksen vuoksi: Ollaan yhä tutkimusmatkalla numero 1, joka alkoi keväällä 2012. Tämän matkan tarkoituksena on ollut muokata käsikirjoitukseni Valveunta Kirjalabyrintin syväkirjaksi.

Syväkirja Ted Nelson Xanadu

Ted Nelsonin ajatukset syvästä elektronisesta kirjallisuudesta resonoivat vahvasti, joskaan ei suoralla tavalla, Kirjalabyrintin syväkirjakonseptin kanssa. Onkin palattava Nelsonin malliin: mitä se oikein tarkoittaa? Millainen tulkinta siitä olisi sovellettavissa kaunokirjallisuuteen teoksen yhtenäisyyttä menettämättä? Seuraa ensimmäinen vakava yritykseni kuvitella, mitä syvä kirja on.

Hyperromaani Hyperteksti Kirjalabyrintti Kolmiulotteisuus Muoto Rakenne Syväkirja Ted Nelson

Hypertekstikirjallisuutta todella ymmärtääkseen täytyy ehkä mennä sen juurille. Juuret ovat erään Ted Nelsonin 1960-luvulla syntyneissä tarkkaavaisuushäiriöisissä ajatuksissa. Sanat "hyperteksti" ja "hypermedia", kuten virtuaalisuuskin, ovat juuri Nelsonin keksimiä. Mutta hyperteksti, jonka tänä päivänä tunnemme ennen kaikkea internetistä, ei vastaa Nelsonin alkuperäistä ideaa. Se on yksinkertaistus, se on rampa. Tässäkö syy, miksi hypertekstikirjallisuus "ei jotenkin toimi" tai tuo mitään todella uutta? Hyperteksti on ymmärretty rajoittuneesti, se on ymmärretty suorastaan väärin.

Digitaalinen muoto Hyperteksti Konkreettinen muoto Ted Nelson