Murder off Miami, interaktiivista kirjallisuutta 1930-luvulta
Dennis Wheatleyn Murder off Miami osui eteeni ihan sattumalta. Interaktiivista kirjallisuutta 1930-luvulta – en tiennyt, että sellaista oli. Sitä mainostettiin aikoinaan edistyksellisenä, "uutena aikakautena" rikoskirjallisuudessa. Tarinan kertomisen sijasta lukijan eteen annetaan poliisin tutkimusaineisto, ja tietyllä tapaa kyse on pelistä: lukijan tehtävänä on päätellä murhaaja. Oikea vastaus on/oli kansiomuotoisen teoksen lopussa sinetöitynä.
Ice-Bound, yhdistele ja rakenna
Myöhemmin tänä vuonna on ilmestymässä mielenkiintoinen kerronnallinen kokeilu, jossa lukijan tehtävänä on osallistua tarinan rakentamiseen hyvin konkreettisella tavalla. Aaron A. Reedin ja Jacob Garben yhteistuotanto Ice-Bound muodostuu kahdesta osasta: paperikirjasta ja tietokoneohjelmasta. Osat toimivat vuorovaikutuksessa ja teoksen lukeminen edellyttää molempia. Esittelyvideolta voi nähdä, kuinka tekstikatkelmat muuttuvat ja laajenevat keskeltä ja kuinka lukija järjestää niitä. Myös tietokoneen kameraa käytetään hyväksi röntgenkatseen omaisesti.
Digitaalisuus – kirjallisuuden suuri pelastussuunnitelma vai kuolinkellot?
Riitta Kylänpää kirjoittaa Suomen Kuvalehden Kohtaamiset-blogissa raflaavalla otsikolla Onko romaaneista tullut jotain "liian pitkästyttävää ja liian seisahtunutta"? Se on lainaus Nobel-kirjailija J.M. Coetzeelta. Rajua yleistämistä, ainakin, ja sitä paitsi kiinni lukijan yksilöllisestä kokemuksesta. Mutta jos hyväksytään, että on olemassa "perinteinen kirjallisuus" ja sen jatkumo nykypäivässä, niin kyllähän tuon kysymyksen pohjalta voidaan saada keskustelua aikaiseksi.
Hypertekstikirjallisuus osa 4: Ted Nelsonin syvä elektroninen kirjallisuus
Hypertekstikirjallisuutta todella ymmärtääkseen täytyy ehkä mennä sen juurille. Juuret ovat erään Ted Nelsonin 1960-luvulla syntyneissä tarkkaavaisuushäiriöisissä ajatuksissa. Sanat "hyperteksti" ja "hypermedia", kuten virtuaalisuuskin, ovat juuri Nelsonin keksimiä. Mutta hyperteksti, jonka tänä päivänä tunnemme ennen kaikkea internetistä, ei vastaa Nelsonin alkuperäistä ideaa. Se on yksinkertaistus, se on rampa. Tässäkö syy, miksi hypertekstikirjallisuus "ei jotenkin toimi" tai tuo mitään todella uutta? Hyperteksti on ymmärretty rajoittuneesti, se on ymmärretty suorastaan väärin.
Mihin multimediateokset katosivat?
Selailin 96-vuoden Mikrobitti-lehtiä. Ei, en ole nörtti enkä kyseisen lehden tilaaja, mutta tuon ajan lehdillä on jo historiallista arvoa. Monimediainen ja vuorovaikutteinen kirjallisuus oli sitä päivää. Eikö se enää ole tätä päivää vai mitä multimediateoksille oikein on tapahtunut?
Digitalisoituminen on niin vääjäämätöntä ettei sitä edes huomaa
"EA [Electronic Arts -peliyhtiö] marssii kohti täysin digitaalista jakelua" uutisoi Tietokone-sivusto tänään. Jutun mukaan EA:n tuotejohtaja on todennut, että digitaalinen jakelutapa on välttämätön kehityssuunta. Sen kummemmin tuota välttämättömyyttä ei selitetä, mutta taustalla on varmasti monia tekijöitä. Jutun lopussa kuitenkin todetaan, että ennustukset digitaalisuuden "riemuvoitosta" ovat tähän asti menneet pieleen. Muutos ei ole tapahtunut nopeasti, ja varsinkin paperi on pitänyt pintansa.
