IFComp 2020 -satoa: Deus Ex Ceviche – yhdistelyyn perustuva tietokonekalatemppelin korjaussimulaatio on niin kummallinen kuin miltä se kuulostaakin
Chandler Grooverin ja Tom Lenton yhteistyönä syntynyt Deus Ex Ceviche kuului itsestään selvästi lukulistalleni, koska heidän viime kevään Spring Thing -kilpailuteoksensa Jelly teki vaikutuksen ja olen muutenkin tykännyt Grooverin ideoista aiempina vuosina. Tällä kertaa juttu kuitenkin koetteli ymmärrystäni ankarammin. Tajusin teoksen yhdistelyyn perustuvan mekaniikan, mutta sisällön osalta jäin hämmennyksiin. Tuttua ylitsevuotavaa Grooveria se oli, mutta tietotekniikan rinnastaminen uskontoon ja uskonnon talousajatteluun merellisessä ympäristössä oli outoa. Deus Ex Cevichessä pyritään pelastamaan tietokone-temppeli täyttymästä suolavedellä ja vetämään kolme rituaalia bottien, bittien ja pulttien voimalla.
Spring Thing 2020 -satoa: Jelly
Chandler Grooverin ja Tom Lenton yhteistyönä syntynyt Jelly asettaa lukijan epätavalliseen rooliin: itsestään tietoiseksi hyytelökarkiksi. Se on navigaatioon perustuva tehtäväkeskeinen hypertekstiteos, jolle rakenteen antaa kahdeksan vierailtavaa paikkaa sisältävä kartta. Paikoissa voi vierailla haluamassaan järjestyksessä, mutta varsinainen tarina paljastuu vain löytämällä kätkettyjä reittiohjeita ja noudattamalla niitä. Myös tavaraluettelon käyttö on keskeisessä osassa. Hyytelöksi samastuminen on lukijalta ehkä liikaa vaadittu, mutta toimitin ällöfantastiseen tarinamaailmaan sijoitettuja kummallisia tehtäviä ihmeen keskittyneenä ja määrätietoisesti.
IFComp 2018 -satoa: +=x
Kilpailussa aiempina vuosina hyvin menestynyt ja omakin suosikkini ollut Chandler Groover osallistuu tämän vuoden IFCompiin salamyhkäisellä Texture-pohjaisella teoksella +=x. Texture on työkalu, jolla voi tehdä hypertekstin ja valintoihin perustuvan tarinan välimaastoon sijoittuvia teoksia, ja siinä on omanlaisensa raahaamiseen ja tiputtamiseen perustuva lukutapa. +=x toimii satunnaisuuden ja toisaalta vaihtoehdottomuuden logiikalla, ja se tuntuu sellaisena jopa interaktiivisen fiktion periaatteen vastaiselta. Aiemmin olen ollut valmis leimaamaan tällaisen kapinoinnin trollaamiseksi, mutta +=x:n näinkin toisin.
IFComp 2017 -satoa: Eat Me
Chandler Grooverin ylitsepursuavassa parseriteoksessa Eat Me syödään paljon ja mitä hyvänsä. Syömistä voisi jopa sanoa pääasialliseksi lukutavaksi. Grooverin viimevuotinen kilpailuteos Mirror and Queen oli suosikkini, mutta ihan siihen ei tämänvuotinen kilpailuteos yllä. Eat Me on oleellisesti tehtäväkeskeinen ja siinä mielessä pelillinen. En sanoisi sitä vaikeaksi, mutta jokseenkin absurdi logiikka toi haastetta. Teoksen maailma on kuitenkin rajattu hyvin ja pelkällä ennakkoluulottomalla tutkimisella ja syömisellä pääsee pitkälle.
IFComp 2016 -satoa: Mirror and Queen
Neljänneksi lukemakseni kilpailuteokseksi valikoitui Chandler Grooverin kuvastoltaan ylipursuava kauhunsekainen fantasia Mirror and Queen. Se haastaa avaamaan keskustelun mistä tahansa aiheesta. Lukija on peilin edessä itseään ja elämäänsä tarkasteleva kuningatar, joka kadehtii syvästi ja murhanhimoisesti nuorta prinsessaa. Mirror and Queen on mukaelma Lumikki-sadusta.