Kehitysalustat interaktiivisessa kirjallisuudessa
Kirjoittajan korvissa "kehitysalusta" voi kuulostaa kaamean tekniseltä ja rajoittavalta. Eikö tekstiä vain kirjoiteta, ihan sama millä ja mihin muotoon? Perinteisessä kirjallisuudessa kaikki on sallittua, mutta vain yhdellä tasolla – se on tiettyä horisontaalista anarkiaa. Vuorovaikutteinen kirjallisuus vaatii hieman toisenlaista suunnittelua: toisaalta se on tiukempaa, toisaalta se avaa uusia tasoja. Kehitysalustat edustavat erilaisia kehyksiä, joiden sisään kirjoittaja teoksensa luo. Ne voivat olla yhtä hyvin työpohjia kuin työkaluja, johtavia ideoita ja kokoavia nimikkeitä. Joskus ne sanelevat muodon, joskus ne jättävät sen avoimeksi. Linkkipankissa olen jakanut teokset luokkiin kehitysalustan mukaan. Muita luokkia ovat vuorovaikutteisuuden tapa (siitä selvitys jo aiemmin) sekä tavanomaiset laji ja kieli. Seuraavassa lyhyet kuvaukset kustakin tällä hetkellä linkkipankissa edustetusta kehitysalustasta.
Valveunta syväkirjaksi: Sisältösuunnitelma tai tarina-aihio
En oikeastaan ole esitellyt Valveunta eli käsikirjoitusta, josta tämä blogi sai alun perin sysäyksensä. Olen viitannut siihen ja puinut joitain siihen liittyviä kysymyksiä, mutta varsinainen tarina on pysynyt hämärässä. Ensinnäkin koko kysymys tarinasta on parasta ymmärtää puheeksi "sisältösuunnitelmasta". Se on joka tapauksessa taso, jolta näen sen tällä hetkellä.
Valveunta syväkirjaksi: Syklien armoilla
Vaikuttaa, että tarina-aihiot palaavat minulle jonkinlaisina sykleinä, jotkut tiheämmällä, jotkut harvemmalla rytmillä. Kun aktiivinen vaihe menee ohi, tarina häipyy taka-alalle. Valveunen tapauksessa olen joutunut syklin armoille siinä mielessä, että parikin aktiivista vaihetta on mennyt ohi ilman, että olisin saanut syväkirjaversiosta edes yhtä luonnosta valmiiksi. Nyt syksyllä alkoi taas uusi aktiivinen vaihe. Kuinka kauan se kestää, en tiedä, mutta veikkaan, että kevääseen asti. Seuraavassa kevyt retrospektiivi.
Valveunta syväkirjaksi: Mahdoton nykyhetki ja puutarhurin unelma
Valveunen valintaversiossa, kuten Valveunen raakamateriaalissa ylipäänsä, aika ei kulje yhteen suuntaan. Tapahtumat voi kyllä sijoittaa aikajanalle, jolla on alku ja loppu, mutta niillä ei ole koskaan ollut tapana ilmentyä tietyssä järjestyksessä. Koska kaikki ilmenee minulle välähdyksen kaltaisesti, olisi kronologisesti etenevää tarinaa vaikeakin tehdä. Tapahtumalla on syynsä ja alkuperänsä, mutta siihen ei tulla menneisyydestä. Menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus pikemminkin ilmenevät tapahtumassa yhtä aikaa. Millainen muoto tällaiselle materiaalille ja ilmenemistavalle pitäisi kaunokirjallisesti antaa?
Valveunta syväkirjaksi: Tuhat ja yksi langanpäätä
Olen ollut vaitonainen Valveunen valintaversion etenemisestä ja samalla väistänyt tälle blogille ja ensimmäiselle tutkimusmatkalle alussa annettua tehtävää. Omasta kirjoitusprosessista kirjoittaminen on osoittautunut vaikeaksi. Kysymykset tuntuvat joko liian suurilta tai sitten pieniltä päätyäkseen blogiin, ja on vaikeaa antaa konkreettisia esimerkkejä jostain niin keskeneräisestä. Mikä tahansa kohta käsikirjoituksesta tuntuisi vaativan myös laajemman yhteyden selittämistä – ja tämän laajemman yhteyden arvioin liian laajaksi. Mutta tämä on selittelyä. En ole vielä tehnyt yhtäkään vakavaa yritystä jonkin varsinaista kirjoittamista koskevan puolen valaisemiseksi!
Valveunta syväkirjaksi: Valinnat sen tekevät
Olen laiminlyönyt lokikirjauksia pahasti, mutta nyt kapteeni tekee paluun. Kertauksen vuoksi: Ollaan yhä tutkimusmatkalla numero 1, joka alkoi keväällä 2012. Tämän matkan tarkoituksena on ollut muokata käsikirjoitukseni Valveunta Kirjalabyrintin syväkirjaksi.
Valveunta syväkirjaksi: Ympäri mennään ja yhteen tullaan
Lokikirjan ja Tutkimusmatka nro 1:n aloittamisesta on nyt kulunut reilu vuosi. Aletaanko olla määränpäässä ja lähdössä takaisin kotimatkalle? Luulenpa, että jotain on opittu ja saatu jopa lastiksi, jos ei muuta niin ainakin aihetta ja suuntaa seuraavalle tutkimusmatkalle. Mutta purkissa tämä matka ei vielä ole. On tullut aika uudistaa ja viimeistellä se pursi, jolla matkaan lähdettiin: käsikirjoitus Valveunta.
Hypertekstikirjallisuus osa 5: Teksti jolla on juuret
Ted Nelsonin ajatukset syvästä elektronisesta kirjallisuudesta resonoivat vahvasti, joskaan ei suoralla tavalla, Kirjalabyrintin syväkirjakonseptin kanssa. Onkin palattava Nelsonin malliin: mitä se oikein tarkoittaa? Millainen tulkinta siitä olisi sovellettavissa kaunokirjallisuuteen teoksen yhtenäisyyttä menettämättä? Seuraa ensimmäinen vakava yritykseni kuvitella, mitä syvä kirja on.
Valveunta syväkirjaksi: Henkilöt
Jottei aivan unohtuisi, olemme tutkimusretkellä, jonka tarkoitus on muokata käsikirjoituksestani Valveunta syväkirja. Syväkirja on Kirjalabyrintin digitaalinen kirjakonsepti. Rantaudumme pian ensimmäiselle saarelle. Saaren nimi on "Henkilöt". Haaste: kuinka syventää romaanin henkilöitä kaunokirjallisesti mielekkäällä tavalla ja kuinka punoa lisämateriaalit kokonaisuuden osaksi?
Ohoi, laiva lähtee!
Tervetuloa tutkimusretkelle nro 1. Tarkoituksena on muokata jo olemassa oleva käsikirjoitus syväkirjaksi. Syväkirja on Kustannusyhtiö Kirjalabyrintin digitaalinen kirjakonsepti. Epäilemättä se avaa mahdollisuuden monille toteutuksille, mutta jotta jotain valmistuisi, on pakko rajata mahdollisuuksien käyttöä. Jää nähtäväksi, onnistunko siinä.
